Jeesuksella on tässä takanaan peruskiusausten kohtaaminen erämaassa. Hän on kieltäytynyt tilaamasta ihmeitä turvakseen, pyrkimästä valtaan ja tavoittelemasta ihmisten ihailua. Tämän jälkeen hän menee Nasaretin synagogaan ja julistaa, että Herran Henki on hänen päällään. Ensin kaikki ovat ihastuneita. Positiivinen odotus vallitsee.

Kysymys, eikö Jeesus ole Joosefin poika, on kuultavissa kahdella tavalla. Sen voi ymmärtää vähättelyksi: tuohan onkin vain Joosefin poika. Naapurin nuori haahuilija. Tämä tulkinta sopisi Jeesuksen reaktioon. Jeesushan arvaa, etteivät kyläläiset lopulta näe hänessä profeettaa.

Toisaalta kysymys voi heijastaa myös ylpeyttä ja omistamisen halua. Kyläläisten ihastus jatkuu. Jeesuksen harteille sovitellaan sankarin viittaa: oman kylän poika tekee vielä Nasaretista kuuluisan.

JEESUS KOHTAA tässä tavallaan kiusauksensa uudestaan. Olisi ollut hienoa saada maailman valtakunnat omakseen. Olisi ollut hienoa hypätä temppelin harjalta ja antaa ihmisten ihastella enkelien kannattelemaa miestä. Nyt olisi hienoa olla kotikylän ihmepoika, Vantaalle palaava viisuvoittaja. Ehkä jopa kansallissankari, profeetta, Israelin ylpeydenaihe.

Israelin muinaiset profeetat saivat kuitenkin usein vihat päälleen. He eivät vastanneet odotuksiin. Varsinkaan kansallisen erityisyyden tarpeen odotuksiin. Jeesus nostaa profeettakertomuksista esimerkkejä siitä, miten Jumala auttoikin profeettojen kautta viholliskansojen ihmisiä, eivät suosikeiksi oletettuja israelilaisia.

Todellinen yhteys Jumalaan löytyy muualta kuin ihmisen aika neuroottisten sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisestä – tarpeesta varmistaa itselleen joukossa turvaa, ihailua ja valtaa. Profeetatkin saivat tulla toimeen ilman niitä.

TÄSSÄ KOHTAUKSESSA Jeesus huomaa, että se pätee häneen myös ihmisten keskellä. Hän huomaa pärjäävänsä ilman kotikylän ihailua ja jopa ilman sen suomaa perusturvaa. Niiden menettämisen uhka voi olla pelottavaa kuin joukolla kimppuun käyminen ja jyrkänteeltä pudottaminen, mutta lopultakaan mitään pahaa ei tapahdu. Onkin mahdollista vain kävellä pois.

Mielessäni soi Juha Tapion laulu: Älä pelkää, älä pelkää. Sinä et pääse putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan.

Kirjoittaja on teologian tohtori ja toimii hengellisen ohjauksen pastorina Turussa.

1. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA: Evankeliumi Luukkaan mukaan 4:23–30

Kaikki kehuivat Jeesusta ja ihmettelivät hänen kauniita sanojaan. He sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” Jeesus sanoi: ” – – ketään profeettaa ei hyväksytä omalla kotiseudullaan. – – Israelissa oli paljon leskiä Elian aikana, silloin kun – – koko maahan tuli paha nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen vaan Sidonin Sarpatissa asuvan lesken luokse. Samoin Israelissa monet kärsivät profeetta Elisan aikana hankalasta ihosairaudesta, mutta kukaan heistä ei parantunut. Vain syyrialainen Naaman parani.”

Näitä puheita kuunnellessaan kaikki synagogassa olevat raivostuivat. He ryntäsivät Jeesuksen kimppuun ja retuuttivat hänet ulos kaupungista. – – Jeesus vietiin jyrkänteelle, josta hänet aiottiin heittää alas. Hän kuitenkin kulki väkijoukon läpi ja lähti pois. (UT2020)

MUUT TEKSTIT: 11. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Etsikkoaikoja”.

Tekstit: Ps.33:12, Ps. 81:9–17, Jes. 55:6, Jer. 6:16–19, Room. 11:17–24, Luuk.4:23–30,

Liturginen väri on vihreä.

Alttarilla on kaksi kynttilää.

Kolehti kerätään nuorten toimeentulon vahvistamiseen kehitysmaissa Kirkon Ulkomaanavun kautta.