Perinteinen luterilaisten kirkkojen suomalais-ugrilainen pappeinkokous pidetään ensi viikolla ensimmäistä kertaa Venäjällä. Petroskoissa järjestettävän kokouksen tämänkertainen isäntä on Inkerin kirkko.
Kokoukseen ottavat osaa Suomen, Viron ja Unkarin luterilaiset kirkot sekä Romanian unkarinkielinen luterilainen kirkko.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatiota Petroskoissa johtaa Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Mukana joukossa on myös joukko kirkon keskushallinnon virkamiehiä ja luottamushenkilöitä. Suomesta kokoukseen osallistuu myös Pappisliiton järjestämällä matkalla olevia pappeja.
Neljän vuoden välein pidettävän konferenssin teema on tällä kertaa ”luterilainen ja ekumeeninen”. Häkkinen pitää teemaa hyvänä lähtökohtana kirkkojen keskusteluille. Osallistuvat luterilaiset kirkot tulevat kaikki varsin erilaisista yhteiskunnista.
– Toivon, että oppisimme kirkkoina toisiltamme siitä, mitä on elää ekumeenisesti orientoituneena luterilaisena kirkkona hyvinkin erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.
– Kokouksen merkittävä anti on myös henkilösuhteiden syntyminen ja vahvistuminen kirkkojen välillä. Unohtaa ei pidä myöskään mahdollisuutta tutustua Inkerin kirkon elämään ja seurakuntien todellisuuteen, Häkkinen sanoo.
Maailmanpoliittinen tilanne on tällä hetkellä kiristynyt muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Ukrainan kriisi koskettaa myös Venäjää. Vieraat Petroskoihin tulevat lännestä, osa Nato-maista.
Kokouspaikkana Venäjä on ajan hermolla
Petroskoihin ei Häkkisen mukaan mennä puhumaan politiikkaa. Silti yleispoliittiset kysymykset toki koskettavat kirkkojenkin elämää ja asiat voivat nousta vapaamuotoisesti esiin kahvipöytäkeskusteluissa.
– Mielenkiintoista on, nostetaanko eri kirkkojen esitelmissä esille näitä poliittisia näkökohtia. Sekin on arvokasta, että saadaan suoraan tietoa asianosaisista maista tulevien kirkkojen näkemyksistä, Häkkinen sanoo.
Hän korostaa nykyisessä tilanteessa tällaisen pappeinkokouksenkin merkitystä keskustelevana sillanrakentajana. Poliittisesta tilanteesta ei tiedetty kokouspaikkaa sovittaessa vuosia sitten, mutta Häkkisen mukaan juuri Venäjällä kokoontuminen on entistä merkittävämpää juuri nyt.
– Kirkkojen yhteinen kokous Venäjällä on merkittävä signaali aikana, jolloin kansojen ja valtioiden välille helposti pystytetään aitoja ja muureja. Kirkkojen välinen yhteistyö voi toimia sillanrakentajana paitsi kirkkojen, myös kansojen välillä. Tämä tehtävä on yhä ajankohtainen. Kirkot voivat näyttää esimerkkiä.
Kielisukulaiset jakavat saman uskonyhteyden
Suomalais-ugrilainen pappeinkokous on erikoislaatuinen, koska se kokoaa yhteen nimenomaan kielisukulaisuuden vuoksi luterilaisuuden merestä erottuvan pienen kirkkojen joukon.
Häkkisen mukaan suomalais-ugrilaisen pappeinkokouksella on ollut suuri merkitys pienille luterilaisille vähemmistökirkoille, jotka ovat voineet tuntea kuuluvansa suurempaan luterilaisten kirkkojen yhteisöön.
– Samalla kokous on merkinnyt niiden tulemista aiempaa näkyvämmäksi omassa maassaan ja vahvistanut niiden luterilaista identiteettiä. Näen tässä tärkeän merkityksen Inkerin kirkolle, Häkkinen sanoo.
Ensimmäinen luterilainen suomalais-ugrilainen pappeinkokous pidettiin jo vuonna 1937 Budapestissä. Silloin mukana olivat Suomen, Viron ja Unkarin luterilaiset kirkot.
– Kokoustradition alkuvaiheessa 1930-luvulla keskeistä oli suomensukuisten heimojen yhteys. Myöhemmin tämä on hiipunut eikä se kantaisikaan pappeinkokouksia enää tulevaisuudessa. Kokoukseen osallistuville kirkoille on ollut ominaista raja-alueilla eläminen. Ne toimivat idän ja lännen, Rooman ja Bysantin rajoilla.
– Näin kirkot voivat tukea toisiaan ja oppia toisiltaan, vaikka ne monella tavalla ovatkin erilaisia ja toimivat erilaisissa konteksteissa. Kirkkojen välinen yhteys vahvistaa myös kirkkojen identiteettiä ja rohkaisevat niitä siinä tehtävässä, joka kirkolle on annettu, Häkkinen arvioi.
Kokous on monikielinen
Petroskoin kokouksen sisältö koostuu esitelmistä, alustuksista ja ryhmäkeskusteluista. Virallisina kielinä käytetään suomea ja unkaria, jossain määrin myös viroa ja tällä kertaa käytännön syistä ei-suomensukuista kieltä venäjääkin. Venäjän eri suomensukuiset, esimerkiksi inkeriläiset, udmurtit ja komit, eivät muuten ymmärrä toisiaan.
Kokouksessa on mahdollisimman kattavasti simultaanitulkkaus eri kielten välillä. Ohjelma on kaiken kaikkiaan Häkkisen mielestä hyvin monipuolinen.
– Jokainen kirkko kuvaa omasta näkökulmastaan kirkkonsa ekumeenista asemaa ja suhteita omassa maassaan ja kansainvälisesti. Lisäksi on valittavana viidestä eri kanavasta: ”Luterilainen kommuunio”, ”Vuosi 2017 – matkalla kohti kristittyjen yhteyttä”, ”Ekumenia paikallisseurakuntien tasolla”, ”Vieraan kohtaaminen seurakunnassa” sekä ”Avoin kaikille, mutta ei kaikelle”, Häkkinen luettelee.
Ohjelmassa on myös ekumeeninen paneeli, johon osallistuvat eri tunnustuskuntien paikalliset seurakunnat Petroskoissa. Lisäksi aikaa on varattu myös osallistujien keskinäiseen keskusteluun ja kokemusten vaihtoon. Konferenssin päätteeksi sunnuntaina 21. elokuuta vieraillaan monissa Inkerin kirkon seurakunnissa Karjalan tasavallassa ja Pietarin ympäristössä.
Veljeskirkkojen välillä on nykyisin myös ongelmakohtia
Petroskoin-kokousta isännöivä Inkerin kirkko oli pitkään suomensuomalaisille rakas pikkuveli. Inkerissä on tehty paljon lähetys- ja avustustyötä.
Toisaalta viime vuosina kahden kirkon välille on kehkeytynyt myös uudenlaisia ongelmia ja hankausta. Suomesta katsoen Inkerin kirkon teologinen perinteisyys on koettu ajoittain ongelmana. Esimerkiksi suomalaiset naispapit eivät ole vierailujen aikana voineet aina pukeutua virka-asuun tahi saarnata Inkerissä.
Inkerin kirkossa taas vierastetaan paitsi Suomen kirkon naispappeutta, myös keskustelua homoseksuaalisuudesta ja muita liberaaleiksi tulkittavia ilmiöitä. Häkkinen tiedostaa kirkkojen nykytilanteen eri aspektit, mutta pitää ekumeenisia suhteita erittäin hyvinä. Suhteet ovat normalisoituneet.
– Inkerin kirkko on vahvistunut ja suhtaudumme toisiimme entistä tasapuolisemmin. Syvä yhteys kestää myös kritiikin ja voidaan keskustella vaikeistakin asioista. Viime vuosina monet asiat ovat jopa selkiytyneet.
– Kirkkoina tapaamme virallisissa neuvotteluissa kahden vuoden välein. Niissä on nykyisin aina etukäteen sovittu teema. Lisäksi informoimme keskeisinä ja olennaisina pitämistämme asioista toisiamme entistä aktiivisemmin, puolin ja toisin.
Esimerkkinä tiedonvaihdosta Häkkinen viittaa piispa Aarre Kuukaupin taannoiseen nopeaan yhteydenottoon.
– Venäjällä astuivat heinäkuussa voimaan uudet terrorismilait, jotka herättivät Suomessa levottomuutta. Inkerin piispa selvitti viestissään asiallisesti, mitä kyseiset lait yhteiskunnassa ja kirkoille oikeasti merkitsevät.
Vuosi 2016 on eräänlainen Inkerin kirkon ekumeenisen osallistumisen merkkivuosi.
– Inkerin kirkkohan osallistui näihin suomalais-ugrilaisiin pappeinkokouksiin ensimmäistä kertaa 20 vuotta sitten, vuonna 1996 Budapestissä. Nyt kirkko voi ottaa uudenlaista vastuuta, kun se toimii isäntäkirkkona. Tämä kertoo Inkerin kirkon kasvusta ajan kuluessa.
Inkerin kirkon venäjänkielistyminen pitäisi ennakoida
Inkerin kirkko oli menneisyydessä suomenkielinen. 2000-luvulla suomen kieli on alkanut kirkossa taantua. Nuoret inkeriläistaustaiset eivät sitä yleensä enää osaa. Kirkon toiminnassa on mukana koko ajan enemmän venäjää, itäisiä suomensukuisia kieliä sekä jopa turkin- ja mongolinsukuisia kieliä puhuvia Venäjän luterilaisia.
Miten Inkerin kirkon venäjänkielistyminen ja suomen kielen taantuminen tai katoaminen siellä vaikuttaa yhteydenpitoon?
– Tämä on sellainen asia, jota meillä pitäisi enemmän pohtia ja ennakoida. Yksi mahdollisuus ja hyvä puoli asiassa on, että nuoret osaavat nykyisin englantia molemmin puolin rajaa, Suomessa ja Venäjällä.
– Kun kieliyhteys heikkenee, pitäisi pohtia, miten saataisiin vahvistettua sitä luterilaista yhteyttä ja hengellistä yhteyttä, joka myös sitoo meitä toisiimme, Seppo Häkkinen sanoo.
13. Suomalais-ugrilainen pappeinkokous pidetään Petroskoissa 16.–21.8.2016.
Kuva: Matti Karppinen. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen johtaa Suomen kirkon delegaatiota suomalais-ugrilaisten pappien kokouksessa Petroskoissa.
Lue myös:
Valtaväestöstä poikkeava uskonto auttaa vähemmistökielen säilymistä
Inkerin piispa: Evankeliointia ei olla kieltämässä Venäjällä