Lukutoukka Anneli Jaatinen kokee johdatuksena sen, että hän päätyi 40 vuotta sitten ilman kirjastoalan koulutusta töihin Tampereen seurakuntayhtymän kirjastoon. Parisataa metriä Keskustorilta, seurakuntien talon viidennessä kerroksessa on noin 20 000 artikkelin aarreaitta.
Vuonna 1975 savonlinnalainen vastavalmistunut laskentatoimen merkonomi tuli Tampereelle yhtymän nuorisotoimistoon kesäsijaiseksi. Silloisen kasvatusasiaintoimiston teologit saivat idean omille työntekijöille ja koulujen opettajille tarkoitetusta materiaalipalvelusta. Vetovastuuseen pyydettiin Anneli Jaatinen.
Avajaiset olivat 1976 helmikuussa. Jaatinen kortistoi materiaaleja ja teki luetteloita vanhanaikaisella kirjoituskoneella. Tarjolla oli kirjoja ja diasarjoja sekä uskonnon oppitunneille muun muassa hartauksia ja kuunnelmia kelanauhoilla.
Yhtymään palkattiin ensimmäinen nuorisomuusikko Lasse Vahtola. Hänen seuraajansa Seppo Lindell hankki materiaalipalveluun paljon musiikkia. Nyt lukuisat LP-levyt, kasetit ja VHS-nauhat ovat historiaa.
Auttaja-luonne on päässyt ajan hermolle
Kirjoja hankittiin laaja-alaisesti kaikilta kristillisiltä kustantajilta. Kasvatukseen, teologian opintoihin ja lähetystyöhön liittyvien teosten lisäksi tärkeitä olivat myös uskonnon opetuksen kirjat ja oheismateriaalit.
Tamperelaiset opiskelijat olivat etuoikeutetussa asemassa, ja vielä 1990-luvulla kirjaston iso asiakasryhmä muodostuikin etiikan projektitöitä tekevistä oppilaista. Jaatinen tutki lehdistä artikkeleita ajankohtaisista asioista ja nautti yhteistyöstä nuorten kanssa. Opettajat antoivat hyvää palautetta.
– Auttajan luonteella iloitsen siitä, että asiakas saa sitä mitä tuli hakemaan. Hienoin juttu on, kun keksin mitä hän tarvitsee, ja se harmittaa kaikkein eniten, jos en keksikään mitään.
– Johdatusta on ollut matkassa, koska lukeminen on mielipuuhaani, ja tässä työssä pääsen kirjojen kanssa tekemisiin, mutta saan myös olla monenlaisten ihmisten kanssa, Jaatinen myhäilee.
Vuoden kristillisen kirjan esiraati oli mieluinen pesti
Anneli Jaatinen on lukenut suurimman osan oman kirjastonsa noin 12 000 teoksista.
Neljänä edellisenä vuonna hän kuului valtakunnallisen Vuoden kristillisen kirjan -kilpailun esiraatiin, joka valitsi vuosittain kuusi finalistia reilun 40 kirjan joukosta. Mukana oli helmiä, joista erityisen vaikuttavina Jaatisen mieleen jäivät Pauliina Rauhalan
Taivaslaulu ja viimevuotinen voittaja, Jukka Sariolan
Ystäväni Seija.
– Työ esiraadissa oli todella mielenkiintoista. Sain vastuuta ja pystyin tuomaan oman mielipiteeni esille. Aika hyvin pääsimme yhteisymmärrykseen finalisteista.
– Monenlaiset kirjat ovat puhutelleet minua, mutta erityisesti elämänkertojen tositapahtumat. Viimeksi lukemani kirja kertoi lauluntekijäpappi John Newtonin värikkäästä historiasta.
Anneli Jaatisella on vankka mielipide fyysisten kirjojen kohtalosta:
– Kirja on pysynyt ja pysyy edelleen!
– Meiltä lainataan edelleen eniten kirjoja. Rekvisiitta tulee kakkosena: roolivaatteet ja ikonit. Myös lattiakuvamateriaalilla ja Godly Playlla on paljon käyttäjiä. Kirkkovuoden kulku on oleellinen asia, joten siihen on hankittu havainnollistamismateriaalia kaikenikäisille. Erilaisista seimistämme on tehty näyttelykin, kertoo Jaatinen.
Hänelle mukanaolo yhtymän ympäristötoimikunnassa on tärkeä tehtävä, joten kirjastoon on hankittu kirjojen lisäksi paljon muutakin ympäristönsuojeluun liittyvää materiaalia, kuten luontopolkuja.
”Kaikki materiaali on kulkenut käsieni läpi”
Kirjaston asiakkaat ovat kirjavaa väkeä, sillä nykyään kuka tahansa voi tulla lainaamaan tarvitsemaansa. Määräraha ei riitä ihan kaikkeen, joten hankintojen pitää jotenkin liittyä seurakuntayhtymän työhön.
– Kaikki materiaali on mennyt omien käsieni läpi, joten tiedän heti, onko täällä jotakin tiettyä artikkelia. Jos ei ole, niin tietokoneen ja asiasanojen avulla voin etsiä asiakkaalle jotain muuta vastaavaa tilalle, sanoo Jaatinen.
Seurakunta-aktiivi Sirkka Karsisto tutustui kirjastoon, kun hän ryhtyi eläkeläisenä opiskelemaan teologiaa ja kävi hakemassa kaikki kirjat Jaatiselta. Nykyään Karsisto lainaa mielenkiinnosta lähinnä uutta teologista kirjallisuutta.
– Olen mukana suunnittelemassa Tampereelle pyhiinvaellusreittejä. Kerran retkellä eräs dominikaani-isä kyseli tietoja esi-isänsä haudasta. Selvitin asiaa ja jotain löytyikin yhdestä tämän kirjaston kirjasta, Karsisto kertoo.
Lainaus onnistuu ilman kortittakin
Tällä hetkellä kirjaston suurin asiakasryhmä koostuu yhtymän omista työntekijöistä. Sesonkiaikana leirien vetäjät ovat hyvässä asemassa hyödyntäessään oman talon runsaudensarvea.
Kesätyöntekijä Matti Välimäki Harjun seurakunnasta löysi kirjastosta riparimateriaalin lisäksi myös ekumeniikan graduun liittyvän kirjan.
Välimäki suosittelee seurakuntien kirjastoa kaikille alan kirjallisuutta tai muuta materiaalia tarvitseville:
– Leireille voisi hyödyntää täältä esimerkiksi pelejä ja musiikkia. Jaatinen tuntee kirjaston kuin omat taskunsa ja häneltä saa asiantuntevaa apua mihin tahansa kysymykseen. Sijainti on hyvä ja homma toimii tarvittaessa vaikka ajokortilla! Välimäki hehkuttaa.
Loistavaa palautetta kevään asiakaskyselyssä
Ostosten keskittämisestä kertyisi kaikille Suomen seurakunnille säästöjä, kun joka työmuodolla ei tarvitse olla omia materiaaleja, vaan niitä voisi lainata yhdestä paikasta. Kirjasto vaatii kuitenkin henkilöresurssin, sillä tavaroista on pidettävä huolta. Tarvitaan systeemi lainatun materiaalin palauttamiseksi, ettei kato käy.
Yhteinen kirjasto monenlaisine artikkeleineen tarjoaa ihmisille mainion väylän tulla ja tutustua seurakunnan tiloihin ja ainakin yhteen työntekijään. Jaatinen itse iloitsee nähdessään konkreettisesti helpottavansa jonkun työtä tarjoamalla apua ja välineitä.
– Erään asiakkaan palaute oli erityisen myönteinen: Maailmankaikkeuden paras kirjasto! Se on kyllä aika paljon sanottu, Anneli Jaatinen naurahtaa.
Kuva: Merja Salonen