Kirkkohallitus antoi tiistaina sote-uudistukseen liittyvän lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtionvarainministeriölle asiakkaan valinnanvapautta koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Lausunnossa esitetään muun muassa, että seurakunnat ja seurakuntayhtymät mainittaisiin erikseen palvelun tuottajien luettelossa.
Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari kommentoi Facebookissa kirkon lausuntoa ”myöhäisheränneeksi”. Saari on tällä hetkellä hallituksen asettaman eriarvoistumisen pysäyttämistä pohtivan työryhmän puheenjohtaja.
Kotimaa24 kysyi Saarelta tarkennusta hänen kommenttiinsa.
Miksi kirkko mielestäsi kuuluu sote-asioissa ”myöhäisheränneisiin”?
– Hallituksen sote-esityksen kaaduttua alkuvuodesta 2015 perustuslakivaliokunnan lausuntoon oli todennäköistä, että seuraava ehdotus perustuu maakuntiin. Tässä vaiheessa oli ilmeistä, että seurakuntien ja kirkon sekä muiden toimijoiden tuottamien palvelujen ja tulevan sote-alueen rajapintaan syntyy kitkaa ainakin sielunhoidossa, perheasiain neuvottelukeskuksissa, diakoniassa sekä erilaisten aikaisemmin kuntien tilaamien sosiaalipalvelujen tuotannossa.
– Samaten oli selvää, että kirkolle ei palvelutuottajana tule erillistä roolia vaan se vertautuu lähinnä yrityksiin. Aiheesta kyllä käytiin keskustelua kirkkohallituksen eri elimissä. En kuitenkaan havainnut poliittiseen valmisteluun vaikuttavaa kirkon kannanmuodostusta. Muihin intressiryhmiin verrattuna kirkon pyrkimys osallistua valmisteluun oli niukkaa.
Mikä on kirkon rooli sotessa juuri nyt?
– Se on antanut lausunnon ja tulee kutsutuksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaan kuultavaksi.
Miten kirkon sotessa käy?
– Suurin muutos tapahtuu, kun paikallisesti vakiintuneet toimintatavat ja sopimukset purkautuvat. Maakuntien liikelaitokset rakentavat niitä korvaavat palvelujen tuotantomallit ja -käytännöt, jotka ovat yhdenmukaisia maakunnan eri puolilla. Tässä kirkolle ei näyttäisi muodostuvan erityisasemaa, vaan se vertautuu yrityksiin tai soveltuvin osin kolmanteen sektoriin.
– Maakunnan liikelaitoksen toimintaa ohjaavat valtuuston asettamat linjaukset, joiden muotoilussa kirkko ei ole välittömästi edustettuna. Käytännössä talouden niukkuus johtaa palvelutuotannon tehostamista ja vaikuttavuutta lisääviin uudistuksiin.
– Maakunnan hallinnossa kirkko saanee joitakin paikkoja 26. momentin mukaisiin maakunnan vaikuttamistoimielimiin. Kuntatasolla yhteistyö sivistystoimen kanssa tiivistyy lapsiin ja nuoriin liittyvissä palveluissa.
– Palvelutuotannossa kirkkoa lähellä olevat palvelutuottajat ovat yleensä varsin pieniä ja paikallisia verrattuna suuriin ja valtakunnallisesti toimijoihin. Pienten ja paikallisten toimijoiden menestyminen maakunnallisilla hoiva- ja terveyspalvelumarkkinoilla edellyttää käytännössä joko yhteenliittymistä tai fuusioitumista vahvempiin toimijoihin, kustannuslaskennan perustavanlaatuista uudistamista sekä palvelutuotannon ja rakennuskannan eriyttämistä.
Miten kirkko voisi menestyä tulevassa kilpailutustilanteessa?
– Ei olisi pahasta, jos kirkon piirissä olisi strategista, palvelutuotannon välittömään uudistamiseen tähtäävää ajattelua, jossa keskeisenä kriteerinä olisi kirkkoa lähellä olevien palvelutuottajien kilpailukyvyn parantaminen. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa kaupalliset toimijat ostavat näistä palvelutuottajista niiden palvelutarjontaan sopivat yksiköt ja muu kirkkoa lähellä oleva palvelutuotanto vähentyy.
– Erityisryhmien kohdalla menestyminen edellyttää selkeää ja kustannustehokasta profiloitumista suhteellisen kapealle alueelle, esimerkkisi asumiseen.
Entä sote ja diakoniatyö?
– Diakoniatyössä seurakunnat sopeutuvat sote-alueiden toimintamalleihin. Näihin tulee paikallista ja alueellista vaihtelua. Epäselvempää on, onko diakoniatyön kannalta parempi pyrkiä suhteellisen läheiseen integraatioon sote-alueen kanssa vai löytyykö jokin toinen parempi toimintatapa. Oma käsitykseni on, että läheinen integraatio olisi palvelujen vaikuttavuuden ja asiakkaiden aseman kannalta toimiva ratkaisu.
Saari arvioi myös, että jos kirkolla on vielä tavoitteena yrittää muokata hallituksen esitystä, mahdollisuudet ovat niukat. Sen sijaan jos kirkko panostaa sote-kilpailutuksen toimenpanovaiheeseen, niin mahdollisuudet ovat paremmat. Kirkkohallituksessa on palkattuna sote- ja maakuntauudistuksen projektipäällikkö.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kirkkohallitus: Seurakunnat mainittava erikseen sote-palvelujen tuottajien listalla
Ministeri Vehviläinen: Kunnat ja seurakunnat tiiviimpään yhteistyöhön
Ministeri Grahn-Laasonen: ”Kirkolla rooli sote-uudistuksessa”