Piispojen someohje saa kentältä kiitosta ja risuja – "Työn­tekijöitä ei saa pyytää vaikenemaan ongelmista julkis­oikeudellisessa yhteisössä"

Kuva: Olli Seppälä

Piispojen tuore someohje kirkon työntekijöille on saanut kirkolliset someaktiivit keskustelemaan. Piispat toteavat muun muassa, että viestinnässä moniäänisyys on etu, ei haitta.

Ohjeiden mukaan kirkon työntekijän on toimittava tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Piispojen ohjeista voi lukea tarkemmin Kotimaan jutusta täältä.

Parikymmentä vuotta verkossa aktiivisesti työskennellyt Espoon Leppävaaran seurakunnan pappi Aija Pöyri jäi miettimään, millainen prosessi piispojen ohjeen taustalla on.

– Kirkon viestinnällä ei kuulemma ole tämän kanssa mitään tekemistä. Kun taustoja ei ole avattu, kentällä spekuloidaan, onko jonkun piispan varpaille astuttu somessa niin pahasti, että tuli tarve tällaiseen ulostuloon.

Pöyrin mukaan piispat ovat tarttuneet haastavaan aiheeseen, eikä ohje vaikuta hutaisten tehdyltä.

– Moni asia on meille verkkotyötä tekeville ollut selvää jo kymmenen vuotta sitten. Lähtökohta on, että omiin muroihin ei pissitä ja keskusteluja käydään kunnioittavasti. Toisaalta monien dokumenttien tehtävä on koota itsestäänselvyydet.

Pöyri muistuttaa, että kirkossa tehtiin vuonna 2012 avoimena prosessina satojen kirkon verkkotyötä tekevien kesken ohjeistus Sosiaalisen median neljä suuntaviivaa. Samoihin aikoihin järjestettiin myös lukuisia koulutuksia hengellisestä verkkotyöstä.

– Jo silloin pohdittiin paljon, mitä minä voin kirkon työntekijänä verkossa sanoa. Olisin kaivannut piispoilta rohkaisevampaa otetta, kun he nyt vihdoin ohjeensa julkaisivat.

Työntekijöillä ei ole luottoa kaikkien piispojen pätevyyteen antaa someohjeita

Toisaalta Aija Pöyri tunnistaa, että verkkomaailma on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Somekeskustelu on nyt raaempaa ja ärhäkämpää. Ihmisten perusoletus on usein negatiivinen. Rivien välistä luetaan helpommin kielteistä kuin hyvää tahtoa.

Viestien lähettäminen on helpompaa kuin koskaan. Tunnekuohuinen viesti on ulkona ennen kuin ihminen ehtii ajatella mitään. Pöyri ei koe itsekään olevansa tästä vapaa.

Kirkon työntekijöillä ei kuitenkaan ole Pöyrin mukaan luottoa kaikkien piispojen pätevyyteen sanoa tästä asiasta mitään, koska osa ei ole aktiivisia sosiaalisessa mediassa.

– Sen sijaan tarvitsisimme taas laajamittaista yhteistä pohdintaa, miten me somessa nyt toimimme. Toivottavasti ohje synnyttää tätä keskustelua.

"Kun kirkon verkkotyö alkoi, kuljimme etulinjassa"

Kiitosta Aija Pöyri antaa siitä, että ohjeen mukaan hyvä työnantaja tarjoaa työntekijöille verkkotyöhön tarvittavat työkalut, työajan ja valtuutuksen.

– Pandemian myötä välineet on päivitetty aika hyvin, mutta työaika ja valtuutus eivät edelleenkään ole seurakunnissa itsestäänselvyyksiä.

Pöyrin mukaan on hyvä, että asioita kannustetaan selvittämään ensin työyhteisön sisällä. Hän muistaa tapauksia, joissa työtoveri tai luottamushenkilö on älähtänyt hänen vastuullaan olleen seurakunnan somepostauksen alla, miksi tällaista tehdään.

– Loukkaannuin, kun minulta ei kysytty perusteita ensin privaatisti.

Aija Pöyrin mukaan moni kirkollinen somekohu saa koomisia mittasuhteita. Oikeasti asiat eivät kiinnosta sisäpiirin ulkopuolella. Hän painottaa, että erityisesti Etelä-Suomessa kirkko ei ole enää sellainen yhteiskunnallinen vaikuttaja kuin aiemmin.

Pöyri peräänkuuluttaa kirkon työntekijöiden näkymistä somessa yhä enemmän muualla kuin omilla kanavillaan.

– Kun kirkon verkkotyö alkoi, kuljimme etulinjassa ja toimme verkkoon rohkeaa, uutta hyvää osallistumalla nimettömiin keskusteluihin nimillä ja kasvoilla. Miten voisimme tuoda someen hyvää nyt?

Missä menee sallitun kriittisen keskustelun raja?

Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Tuomo Törmänen tuli piispojen someohjeen luettuaan hieman hämmentyneeksi. Törmänen tarkastelee julkista keskustelua työnsä ohella yleisön edustajana median itsesääntelyelimessä Julkisen sanan neuvostossa (JSN).

Törmänen piti ohjeiden sävyä osittain holhoavana. Hän kysyy, mihin ohjeilla käytännössä pyritään.

Hyvänä Törmänen piti sitä, että piispat lausuivat sosiaalisen median ja modernin tietotekniikan olevan myönteisiä asioita ja kirkolle mahdollisuus. Myös moniäänisen keskustelun arvoa painotettiin kiitettävästi.

– Samalla jäi epämääräinen tunne siitä, pyritäänkö ohjeella suitsimaan ja hillitsemään keskustelua. Meille monille jäi epäselväksi, missä menee sallitun kriittisen keskustelun raja suhteessa kirkkoon.

Ohjeen mukaan työntekijät eivät saa aiheuttaa sosiaalisessa mediassa keskustellessaan kirkolle vahinkoa. Törmänen huomauttaa, että esimerkiksi yhden tulkinnan mukaan kirkon virallisen avoliittokannan kritisoiminen on kirkolle vahingollista. Toisen tulkinnan mukaan se taas on kirkon ja seurakuntalaisten etu ja välttämätöntä.

Kirkollisen somekeskustelun ongelma on henkilöityminen

Tuomo Törmästä harmittaa, että kirkossa ollaan niin arkoja ja pelokkaita käymään julkista keskustelua.

– Vain harvat kirkon työntekijät edustavat kirkkoa somessa. Siihen pitäisi aktiivisesti rohkaista kaikkien työalojen ihmisiä virkahierarkian kaikilta tasoilta sekä myös kirkon luottamushenkilöitä, jotta aito moniäänisyys toteutuisi. Piispatkin voisivat näyttää esimerkkiä osallistumalla itse aktiivisesti keskusteluihin.

Yksittäisiä ylilyöntejä lukuun ottamatta Törmänen ei näe piispojen someohjeille suurta tarvetta. Suurimmaksi ongelmaksi hän kokee kirkollisessa somekeskustelussa yksipuoliset aihepiirit, ihmisten jyrkän jaon konservatiiveihin ja liberaaleihin sekä keskustelujen henkilöitymisen.

– Kun jonkun henkilön näkemys ei miellytä, hänestä irtisanoudutaan sen sijaan että ryhdyttäisiin keskustelemaan itse asiasta. Tämä lisää pelkoa nostaa esiin vaikeita aiheita.

Julkisoikeudellisen yhteisön työntekijät eivät voi vaieta ongelmista

Tuusulan seurakunnan vs. seurakuntapastoria Juha Itäleinoa jäi vaivaamaan piispojen someohjeiden kohta lojaalisuudesta työnantajaa kohtaan. Hän toteaa, että kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka työntekijöitä ei saa pyytää vaikenemaan julkisesti ongelmista.

– Vaaleilla valituilla seurakunnan päättäjillä ja heidän äänestäjillään on oikeus saada tietoa myös työyhteisön ongelmista. Lisäksi virkasuhteessa olevien sananvapautta ei voi rajoittaa muutoin kuin lakiin perustuen.

Myös piispoja ja virkavastuulla päätöksiään tekeviä seurakuntien työntekijöitä pitää Itäleinon mukaan voida kritisoida avoimesti ja julkisesti mutta asiallisesti.

Lue myös:

Piispoilta sosiaalisen median ohjeet kirkon työntekijöille – "Eettiset velvoitteet koskevat työaikaa ja vapaa-aikaa"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.