Piispan kaitsentaan tyytyneet oululais­papit: Rangaistuksen miekka ei enää heilu hiippa­kunnassa sateen­kaari­pareja vihkiville

Pastorit Juha Valppu (vas.) ja Árpád Kovács. Kuvat: Tiina Timlin, Jaani Föhr

– Minulle tärkeintä ovat keskusteluyhteys ja pienet askeleet oikeaan suuntaan.

Näin kommentoi opintovapaalla oleva Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács Oulun tuomiokapitulin ilmoitusta siitä, että hän ja Tuiran seurakunnan kappalainen Juha Valppu ovat päättäneet pysyä piispa Jukka Keskitalon kaitsennassa.

Taustalla on viime elokuussa julkistettu kannanotto, jossa Kovács, Valppu ja helsinkiläinen pappi Kai Sadinmaa ehdottivat, että kirkon työntekijät ja jäsenet lakkaavat pitämästä piispoja hengellisinä paimeninaan, kunnes nämä tekevät yksimielisen päätöksen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Oulun ja Helsingin tuomiokapitulit puuttuivat asiaan.

Tiistaina Oulun tuomiokapituli totesi, että Kovács ja Valppu haluavat pitäytyä piispan kaitsennassa. Asiasta voi lukea Kotimaan uutisen täältä.

– Olen henkilökohtaisesti keskustellut useita kertoja useiden tuntien ajan piispa Keskitalon kanssa. Emme todellakaan olleet piispan kanssa samaa mieltä kaikista asioista, mutta keskusteluyhteys on äärimmäisen tärkeä, Kovács sanoo.

– Olisihan se ollut komeaa pysyä loppuun asti vaatimuksissaan, mutta täällä pohjoisessa tarvittiin nyt tällainen kompromissi. On saavutettu edes jotain, kun Oulun hiippakunnassa ei enää rangaista sateenkaaripareja vihkineitä pappeja. Jokainen voi toimia omantuntonsa mukaan, ja on saavutettu työrauha.

"Kirkon koko seksuaalietiikka on perverssiä"

Árpád Kovácsin mukaan Oulun hiippakunnan ratkaisu luopua sateenkaaripareja vihkineiden pappien rankaisemisesta on haparoiva ja riittämätön askel samaa sukupuolta olevien parien kunnioittamisessa.

– Mutta se on silti askel. Pienetkin askeleet kohti parempaa ansaitsevat tukea. Kyse ei ylipäätään ole vain minun vakaumuksestani, vaan siitä, että yhteisö pystyy toimimaan ja kaikilla on työrauha. Rangaistuksen miekka ei enää heilu.

– Kun on keskusteluyhteys, on helpompi tehdä kompromisseja ja ymmärrys lisääntyy. Koskaan emme voi saada kaikkia omalle puolellemme. Kapituli, jossa on paljon konservatiivisia näkemyksiä, tuli vastaan. Siksi koen, että minunkin piti tehdä samoin.

Juha Valppu ajattelee samoin. Hänelle tärkeintä on, että hän voi vastaisuudessakin vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja heidän näin toivoessaan.

– Mielestäni kirkon koko seksuaalietiikka on perverssiä, vanhakantaista ja ydinperhekeskeistä. Se on älyllisesti epärehellistä ja kaksinaismoralistista.

– Mutta piispa tuli vastaan luopuessaan meidän rankaisemisesta, joten ajattelin, että tulen itsekin vastaan, että tehdäänpä linnarauha. Keskusteluissa Keskitalon kanssa oli molemminpuolista aitoa yritystä ymmärtää toista.

Kovácsin ja Valpun lopullinen tavoite on edelleen kirkko, jossa rakkaus olisi kaikkein tärkeintä ja samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen itsestäänselvyys.

– Onhan se ärsyttävää, että tästä edes pitää käydä opillista kädenvääntöä. Avioliitto ei ole mielestäni millään tavalla opillinen asia, Kovács sanoo.

Tasa-arvo ja ihmisarvo ovat tärkeitä asioita, Valppu toteaa.

– On hyvin outoa, ettei samaa sukupuolta olevia saisi virallisesti vihkiä kirkossa. Mutta kirkko on aina ollut kehityksen jarru. Se lakkasi olemasta vastakulttuurinen voima jo 300-luvulla, kun siitä tuli Rooman valtion ainoa sallittu uskonto, Valppu sanoo.

"Kirkko on pysähtyneisyyden pesäke"

Laajemmassa mielessä Árpád Kovács ja Juha Valppu ajattelevat kirkon koko rakenteen ja hierarkian tarvitsevan uudistamista.

– Kirkolla ei ole enää oikeasti valtaa, mutta silti se elää vallan satumaailmassa. Apostolinen suksessio [apostoleista juontuva piispojen virkaan vihkimisen ketju] on hieno, kaunis fiktio, mutta kirkollisille vallankäyttäjille pitäisi tehdä samoin kuin monissa maissa on tehty presidentti-instituutiolle eli se on muutettu muodolliseksi keulakuvaksi, Kovács sanoo.

– Lisäksi ajattelen, että kirkon pitäisi luopua kokonaan työntekijöidensä opillisesta valvomisesta ja varsinkin siihen liittyvästä rankaisemisesta. Keskustelu on tärkeää, mutta inkvisitio ei ole tätä päivää.

Valpun mukaan kirkossa on aina syntynyt kohuja kaikesta, mikä ei edusta valtavirtanäkemystä. Henkilöt, joilla olisi oikeasti sanottavaa, marginalisoidaan ja ajetaan nurkkaan. Niminä Valppu mainitsee esimerkiksi Matti Myllykosken ja Terho Pursiaisen.

Valppu ei näe suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta kovin valoisana.

– Kirkko on pysähtyneisyyden pesäke. Se on jo nyt lähinnä toimituskirkko, etupäässä hautajaiskirkko. Uusliberalismi on vallannut alaa. Kirkossakin käyvät konsultit ja keskitytään vain budjettikysymyksiin.

– Kun rahat loppuu, saattavat loputkin ajattelevat ihmiset häipyä, jolloin kirkosta tulee vähän helluntaikirkon tyyppinen pieni, entistäkin tiukempi pyhien yhteisö. Tämä tapahtunee 20–40 vuoden sisällä. En näe toivoa ennen kuin Jumalan valtakunta tulee ja se tuskin tapahtuu elinaikanani, Valppu sanoo.

Lue myös:

Oulun tuomiokapituli: Papit Árpád Kovács ja Juha Valppu haluavat jäädä piispan kaitsentaan – ei aihetta toimenpiteisiin

Kai Sadinmaa ei tyydy oululais­kollegojensa tavoin kompromissiin – "Vetoomus oli performanssi, josta ei voi tinkiä"

Kolme pappia kehottaa vetoomuksessa hylkäämään piispat hengellisinä paimenina

Oulun tuomiokapituli: Ei rangaistusta kolmelle sateenkaariparin vihkineelle papille

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.