Vaikka Jumalan armo on ilmaista, se ei silti ole halpaa. Se ei anna lupaa porsastella eikä alibia antautua itsekkyyden valtaan. Piispa Jari Jolkkosen mukaan tämä on sanoma, joka Martti Lutherin aneteeseistä seuraa aina tähän päivään asti.
Jolkkonen pureutui aneteeseihin puhuessaan Kuopion tuomiokirkossa tiistaina pidetyssä reformaation merkkivuoden hiippakunnallisessa pääjuhlassa. Piispa totesi, että aneilla on paha kaiku. Alun perin niiden tausta oli kuitenkin katumusharjoituksissa, jotka auttoivat ihmistä korjaamaan omaa elämäänsä. Jolkkonen totesi, että aneista saadut rahat menivät aluksi köyhien hyväksi mutta myöhemmin siltojen ja rakennusten kaltaisiin infrahankkeisiin.
”Lutherin aneteesien taustalla oli niin sanottu Pietarin ane, jonka paavi Leo X oli laittanut liikkeelle hankkiakseen lisärahoitusta Rooman Pietarinkirkon rakentamiseen. Rakennushankkeena se oli oman aikansa Länsimetro.”
Jolkkonen huomautti, että Lutherin aneteesit oli kirjoitettu latinaksi. Näin ne oli tarkoitettu vain oppineille teologeille.
”Pian niille kuitenkin kävi, kuten somepäivitykselle, joka on tarkoitettu vain suljetulle sisäpiirille, mutta karkaa käsistä, leviää nopeasti ja synnyttää sekä nettiraivoa että miljoonia tykkäyksiä. Voisikohan teesien jälkivaikutusta verrata vaikkapa Edward Snowdenin tapaukseen tai ajankohtaiseen #metoo-kampanjaan?”
Jolkkonen totesi, että reformaatio ei ole muovannut kulttuuria missään yhtä juuriin käyvästi kuin Pohjoismaissa. Hän toi esiin, että muun muassa koulutuksella, heikommista huolehtimisella, äidinkielen vaalimisella ja ahkeruudella on juurensa reformaatiossa.
”Kokonaan eri asia on, kuuluvatko nämä yhteisiin arvoihimme myös tulevaisuudessa.”
Puheessaan Jolkkonen sivusi myös ajankohtaista avioliittokeskustelua. Hän sanoi, ettei Luther taivu kaikkeen: hänestä on vaikeaa saada kasvisyönnin ja täysraittiuden esitaistelijaa.
”Seksuaalisuudesta hän ajatteli yhtä perinteisesti, kuten kuopiolainen Minna Canth myöhemmin: että se on hyvä lahja, joka kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon”, Jolkkonen sanoi.
Piispa päätti puheensa toteamalla, että reformaation 500 vuoden kertomus ja satavuotiaan itsenäisen Suomen kertomus ovat monin tavoin sisäkkäisiä.
”Toivon, että voisimme olla rakentamassa yhteistä jatkokertomusta yhdessä, niin että kukaan ei jäisi tai joutuisi ulkopuolelle. Siihen hyvä Jumala antakoon meille viisautta ja voimia.”
Kuva: Olli Seppälä