Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina, minä olen voittanut maailman.
Näillä sanoilla alkaa Irja Askolan viimeinen messu Helsingin hiippakunnan piispana. Kamarikuoro SonorEnsemble laulaa Jan Hellbergin sävellystä Johanneksen evankeliumin sanoihin. Ristikulkue saapuu pitkin Helsingin tuomiokirkon keskikäytävää. Viimeisenä kulkee Askola, varmoin askelin.
Vuorossa on Irja Askolan viimeisen työpäivän viimeinen tapahtuma. Piispaa on jo voinut saatella eläkkeelle aamulla Tuomiokirkossa ja päivällä Alppilan kirkossa.
Tuomiokirkko on täynnä. Messua toimittamassa on väkeä piispan toimistosta, tuomiokapitulista, hiippakuntavaltuustosta ja seurakunnista. Yhdeksänvuotias Isla Poropudas lukee tekstin. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen osallistuu esirukoukseen rukouslaululla.
Emerituspiispa Eero Huovinen istuu heti messun toimittajien takana, tuleva piispa Teemu Laajasalo muutaman penkkirivin peremmällä. Paikalla on kirkon kermaa, hiippakunnan pappeja, luottamushenkilöitä, seurakuntien porukoita, ihmisiä, joille Askola on ollut tavalla tai toisella merkittävä.
– Lutherin ajatus oli, että evankeliumi pitää kertoa niin, että seitsemänvuotias sen ymmärtää. Tässä tehtävässä Irja Askola on viranhoidossaan onnistunut, liturgi, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen sanoo.
Saarna kuin piispallinen testamentti
Päivän virtenä lauletaan virsi 442, Herran ristin kantajiksi. Tästä virrestä Askola puhui Kotimaan haastattelussa vuonna 2015. Hän sanoi, että se soi hänen takaraivossaan joka kerta, kun hän ripustaa kaulaansa piispan ristin. ”Kaste kutsuu taisteluihin rakkauden rintamaan, Herran kanssa kärsimäänkin, kunnes viha voitetaan”, neljännessä säkeistössä lauletaan.
Tunnelma on harras, vakava, surumielinenkin.
Askolan saarna on lyhyt ja hänen tyylilleen ominainen, kuin piispallinen testamentti. Saarnassaan Askola puhuu Paavalista identiteettikriisiin joutuneena miehenä, joka hylkäsi vihan.
– Kun Pyhä hipaisee, alkaa nähdä toisin. Kun Pyhä hipaisee, alkaa aavistella uutta, Askola sanoo.
Kun ehtoollinen on vietetty ja Askola on lausunut seurakunnalle Herran siunauksen, Tuomiokirkon pääsuntio Petri Oittinen auttaa häntä riisumaan piispan tunnukset. Ne jäävät lepäämään alttarikaiteelle. Sitten Askola saa tuomiorovasti Matti Poutiaiselta kaulaansa emeritaristin.
Seurakunta nousee seisomaan ja taputtaa pitkään. Jossain vaiheessa Askola vinkkaa kädellään väkeä lopettamaan, turhaan.
Askola: ”Päivä oli kohtaamisen kirkon päivä”
Ulkona Askolaa voi käydä tervehtimässä valaistussa telttakatoksessa. Tervehdysjonossa moni puhuu kyynelistä. Pikkupakkasessa hytisevä Katriina Kong haluaa, että hänen kohtaamisensa Askolan kanssa ikuistetaan valokuvaan. Kong kertoo Askolalle terveiset pieniltä tyttäriltään, jotka ovat halunneet osallistua kuvallaan Askolalle sosiaalisessa mediassa kerättyihin tervehdyksiin.
Käteltyään ja halattuaan kaikki halukkaat Askola kiittelee Kotimaa24:lle kaikkea, mitä on päivän aikana kokenut.
– Toivoin, että päivä olisi kohtaamisen kirkon päivä. Sitä se todella oli.
Kuva: Olli Seppälä. Irja Askola riisui piispuuden tunnukset alttarikaiteelle. Emeritaristin antoi tuomiorovasti Matti Poutiainen.
Lue myös:
Teemu Laajasalo aloitti piispana – vihitään virkaansa isänpäivänä
Piispa Irja Askolan seitsemän vuoden yksinäisyys – kertoo vihapostin vieneen uupumuksen rajoille