Pälkäneeltä löytyy hautapaikka alueelta 1800-luvun lopulla Ruotsiin viedyille pääkalloille, lupaa Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen.
Pälkäneen pääkallojen kohtalo on askarruttanut jo vuosia. Tänä kesänä asia nousi jälleen esiin, kun kansanedustaja Pauli Kiuru (kok.) teki asiasta opetus- ja kulttuuriministerille kirjallisen kysymyksen.
Kyseessä oli jo neljäs kerta, kun Kiuru puuttui asiaan kirjallisella kysymyksellä. Opetus- ja kulttuuriministerit ovat vaihtuneet viime vuosina tiuhaan.
Ministeri Honkonen lupaa asian etenevän
Karoliinisella instituutilla Ruotsissa on yli 80 pääkalloa, jotka akateemikko Gustaf Retziuksen retkikunta vei Suomesta vuonna 1873 silloisen rotututkimuksen nimissä. Vuonna 2018 joukko ruotsinsuomalaisia aktiiveja puuttui asiaan ja alkoi perätä kallojen palauttamista Suomeen.
Suurin osa pääkalloista on peräisin Pälkäneen rauniokirkon kirkkomaalta. Kirkkoherra Jari Kemppainen on ollut palautushankkeessa mukana alusta lähtien. Jo vuonna 2018 hän allekirjoitti ruotsinsuomalaisten aktiivien kanssa palauttamisesta vetoomuksen Karoliiniselle instituutille.
Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.) vastasi tässä kuussa edustaja Pauli Kiurun kirjalliseen kysymykseen toteamalla, että opetus- ja kulttuuriministeriö on käynyt jäänteiden palauttamisesta virkamiestason keskusteluja jo pitkään.
”Keskusteluissa on ilmennyt, että päätöksenteon eteneminen Ruotsissa edellyttää virallista palautuspyyntöä Suomesta. Ennen palautuspyynnön tekemistä on huolehdittava siitä, että tiedossa on paikka, jonne palautettavat jäänteet haudataan. Ajatuksena on ollut, että jäänteet haudattaisiin sopivaan paikkaan seurakunnan yleiselle hautausmaalle sillä paikkakunnalla, josta ne ovat peräisin.”
Honkosen mukaan Karoliinisen instituutin raportin tiedot ovat kuitenkin puutteellisia ja ristiriitaisia sen suhteen, missä paikoissa kaivauksia tehtiin vuonna 1873. Melko suuri varmuus on nyt kuitenkin saatu siitä, että kalloja on viety Pälkäneen ohella Rautalammilta, Keiteleestä, Pielavedeltä ja Joensuun Enosta.
”Seuraavaksi on käytävä kyseisten seurakuntien kanssa keskustelut jäänteiden hautaamisesta niiden hautausmaille”, Honkonen toteaa vastauksessaan.
Hänen mukaansa virallinen palautuspyyntö on tarkoitus jättää mahdollisimman pian sen jälkeen, kun nämä asiat on selvitetty.
Hautapaikka rauniokirkon mailta tai uudelta hautausmaalta
Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen toteaa olleensa vuodesta 2018 lähtien sitä mieltä, että pääkallot halutaan takaisin Pälkäneelle.
– Nyt se on valtioiden välinen juttu, hän sanoo.
Kemppainen toivoo, että kallot voitaisiin haudata Pälkäneen rauniokirkon ympäristöön, mistä ne on haettukin. Hän huomauttaa, että asian ratkaisee Museovirasto, sillä kyseessä on muinaismuistoalue, ei hautausmaa.
– Ellei rauniokirkon maille hautaamiseen saada lupaa, hautapaikka löytyy Pälkäneen uudelta hautausmaalta, Kemppainen toteaa.
Pälkäneen rauniokirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on Pälkäneen kirkonkylässä sijaitseva keskiaikaisen harmaakivikirkon raunio. Kirkko on rakennettu todennäköisesti vuosien 1495 ja 1505 välisenä aikana.
1740-luvulla sen perustukset hiekkamaalla alkoivat pettää, ja lopulta se hylättiin Pälkäneen uuden kirkon valmistuttua 1839. Kirkollisia tilaisuuksia siellä on pidetty jälleen 1920-luvulta lähtien ja pidetään edelleen.
Lue myös:
Pälkäneeltä vietiin Ruotsiin rotuopin tutkimiseksi pääkalloja – ne halutaan takaisin
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!