Nunnan kutsumus ei kestänyt iloa ja spontaaniutta. Alkoi matka, jolla oli epätodennäköinen loppu.

Luonto puhuu -tarinoissa ihminen kohtaa Jumalan yllättävissä tilanteissa. Tällä kertaa tavataan pikkusieppo.

***

Samassa paikassa kuin viime vuonna kuulin sen taas. Kuusikon läpi virtaavan puron reunamilla. Siinä se lauloi, pikkusieppo. Ikävä kyllä en nähnyt lintua tällä kertaa, vaan oli tyytyminen äänihavaintoon.

Pikkusieppo (Ficedula parva) kuuluu maassamme säännöllisesti pesivään lintukantaan, mutta se ei ole kovin yleinen saati yleisesti tunnettu. Pesiväksi kannaksi on arvioitu muutamia tuhansia pareja. Lajin painopiste on suunnilleen Pori–Kuopio-linjan eteläpuolella.

Pikkusieppo viihtyy poissa ihmisten silmistä vanhoissa metsissä, erityisesti niiden tiheissä ja kosteissa painanteissa. Ja aina parempi, jos metsän läpi virtaa puro.

Pikkusiepon laulu muistuttaa hieman pihapiirien pönttöpesijän kirjosiepon laulua. Ulkonäöltään sitä, varsinkaan punakurkkuista koirasta, ei kuitenkaan voi sekoittaa mustavalkoiseen serkkuunsa.

***

Kauan sitten erässä luostarissa nuori nunna tuli abbedissan puheille.

– Mikä mieltäsi painaa, sisar?

– Äänet, sanoi nunna ja kertoi, että häntä olivat alkaneet häiritä sisarten iloiset huudahdukset, nauru ja spontaani laulu. Jotkut sisaret myös kävelivät tarpeettoman äänekkäästi käytävissä ja portaissa.

– Kaipaan Jumalalle omistautunutta hiljaisuutta, nunna sanoi.

– Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tämän meidän sääntökuntamme nunnat ovat elämäniloisia ja käytännönläheisiä. Sellaisesta lähtee ääntä.

– Pitääkö minun luopua kutsumuksestani?

– Ei sentään, kirjoitan piispalle ja pyydän, että saat siirtyä toiseen luostariin. Sieltä löydät etsimäsi rauhan ja hiljaisuuden.

Ja niin parin viikon kuluttua tuli piispalta kirje, joka vahvisti nunnan siirtymisen toiseen luostariin. Hän keräsi vähät tavaransa, hyvästeli sisarensa ja jätti luostarin helpottuneena.

Mutta uuteen luostariin oli pitkä matka halki vaikeakulkuisten seutujen. Matkalla nunna sairastui, hänelle nousi korkea kuume. Siitä huolimatta hän jatkoi matkaa, mutta kompastui ja katkaisi jalkansa. Hän ei pystynyt liikkumaan.

Kului päiviä, ja nunnan kunto heikkeni. Hän makasi tuskissaan ja houreisena metsän keskellä kosteassa painanteessa. Lopulta kipu ja kuume veivät nunnan hengen. Hän kuoli huulillaan sanat:

”Hiljaisuuden Jumala, kiitos että sain viime hetkieni lohduksi tuon laulavan linnun, mikä laji se onkaan…”

Rukous

Hiljaisuuden Jumala,

sinä puhut minulle

maailman äänissä,

kaupunkien vilinässä.

metsän huminassa

jokien kuohuissa

ja sydämeni sykkeessä.

Aamen.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!