Uuden kirkkolain ja etenkin siihen sisältyvän niin sanotun tunnustuspykälän seikkailut lainsäädäntöviidakossa on ollut kiinnostavaa seurattavaa. Neljä vuotta siihen maratoniin on kulunut. Nyt ollaan maalissa.
Uusi kirkkolaki lähti kirkolliskokouksen käsistä eduskunnan käsittelyyn vuonna 2018. Kävi kuitenkin niin, että perustuslakivaliokunta havaitsi siinä useita puutteita ja laki palautui uuteen valmisteluun. Yksi ongelmakohta laissa oli siihen sisältyvä määrittely kirkon tunnustuksesta.
Siihen nähden miten intohimoisesti eduskunnassa on laista aiemmin käytetty puheenvuoroja ja kirkolliskokous on siitä taittanut peistä yhä uudestaan, viime maanantaina eduskunnan täysistunnon käsittely sujui lopulta laimeasti. Kiitoksia sateli valiokunnille pitkään työn alla olleen lain maaliin saattamisesta.
KANSANEDUSTAJA ANNA Kontula (vas.) viritteli vielä keskustelua tunnustuspykälästä. Hän ei pitänyt hyvänä sitä, että maallinen eduskunta päättää lakia säätäessään uskonnon perussisällöstä. Kansanedustajat Päivi Räsänen (kd.) ja lakiehdotuksen esitellyt Mari Rantanen (ps.) puolustivat tunnustuspykälän paikkaa sillä, että kyse on kirkon omasta olemuksesta, jonka se haluaa hakata kiveen korkealle tasolle.
Ja siinä se sitten oli. Eduskunta päätti maanantaina lain sisällöstä. Tänään torstaina eduskunta on hyväksynyt kirkkolakiehdotuksen.
JATKON KANNALTA merkittävältä kuitenkin tuntuu perustuslakivaliokunnan esiin ottama asia: kirkkolain säätämisjärjestystä pitäisi arvioida uusiksi. Eduskunta voi vain hyväksyä tai hylätä lain sen sijaan, että se voisi tehdä siihen edes lakiteknisiä muutoksia. Tämä on valiokunnasta nurinkurista, koska eduskunta kuitenkin on korkein lainsäädäntätaho.
Voimassa oleva kirkkolaki on vuodelta 1993 ja sitä edeltävä vuodelta 1964. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden päästä eletään hyvin erilaisessa maailmassa. Silloin kirkko on jo vähemmistökirkko, mikäli jäsenkehitys jatkuu nykyisellään. Sen asema suhteessa valtioon voi olla hyvin toinen. Ehkä lainsäätämisjärjestystä ei enää tarvitse miettiä ja tunnustuspykäläkin on vain kirjattu kirkon omiin sääntöihin.
Pääkirjoitus: Kun maa järisee, ihminen alkaa kertoa toivon tarinoita