Helsingin seurakuntayhtymässä aloitettiin kesän aikana projekti, jonka tarkoituksena on selvittää vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien palkkaamista seurakuntiin. Tavoitteena on saada vaikeasti työllistyvien huomioiminen luonnolliseksi osaksi henkilöstöpolitiikkaa ja luoda seurakunnista eräänlainen ponnahduslauta varsinaiseen työelämään.
– Kirkolla on paljon tekemätöntä työtä, johon voitaisiin palkata esimerkiksi osatyökykyinen. Yhtymä on iso, eikä selkeää, yhteistä toimintamallia tai tietoa työllisyyspalveluista ole ollut, projektityöntekijä Anna Hästö sanoo.
Monet Helsingin seurakunnat ovat kuitenkin palkanneet vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia erilaisiin tehtäviin. Yhtymä tekee yhteistyötä mielenterveyskuntoutujille siirtymätöitä tarjoavan Klubitalon kanssa. Seurakuntien talossa Helsingin Kalliossa on jo pitkään ollut siirtymätyössä kerrosisäntiä ja -emäntiä.
Vartiokylän seurakunnassa taas palkattiin ravintola-alaa opiskellut henkilö valmistamaan iltapäiväkerhoon välipalaa. Aiemmin välipalan valmisti lastenohjaaja, jolla oli siten vähemmän aikaa olla lasten kanssa.
Oikeaan tarpeeseen
Anna Hästö painottaakin vaikeasti työllistyvien palkkaamisen lähtevän siitä, että on työ, jonka tekemisellä on oikeasti merkitystä.
– Onko jokin tehtävä, josta vapautuisi suntion tai diakonin aikaa johonkin muuhun? Kuka sitä voisi tehdä ja mistä sellainen ihminen voisi löytyä? Sen pitää olla oikeaa työtä, eikä keksittyä hyväntekeväisyyttä.
Hästö muistuttaa, että vaikeassa työmarkkinatilanteessa eivät välttämättä ole pelkästään matalasti koulutetut tai vaikkapa kehitysvammaiset.
– Helposti ajatellaan, että kyseessä matalan suoritustason työtä. Mutta voihan se olla ihan mitä vain.
Oikean henkilön löytämiseksi voi tehdä yhteistyötä esimerkiksi Klubitalojen tai oman alueen työllisyyspalvelujen kanssa. Anna Hästön mukaan tuettuun työhön tuleva henkilö kannattaa aina haastatella etukäteen ja varmistaa, että paikka on juuri hänelle sopiva ja tukee hänen työllistymistään.
Työkokeilijat mahdollistavat toiminnan
Kallion seurakuntaan kuuluvassa Alppilan kirkossa pyöritetään kahvilaa sekä luottofillariprojektia työkokeilijoiden avulla. Silloin, kun työkokeiluun on saatu suntio, on kirkon ilta-aukioloja pystytty pidentämään, kertoo toiminnanjohtaja Kari Latvus.
Latvus on hoitanut työkokeilijoiden rekrytoinnin alusta asti itsenäisesti paperitöineen ja byrokratioineen.
– Se tuntui alkuun isolta vyyhdiltä. Piti selvittää, mitä kaikkea pitää huomioida ja mistä löytyy oikeat ihmiset oikeisiin hommiin, Latvus kertoo.
Hän on kiertänyt henkilökohtaisesti te-toimistoissa ja erilaisissa projekteissa etsimässä ihmisiä töihin.
– Haemme tälläkin hetkellä uusia ihmisiä. Laitan varmaan seuraavaksi kirkon ikkunaan ilmoituksen.
Tulos on kuitenkin ollut vaivan arvoinen. Työkokeilijat mahdollistavat kahvilan lisäksi luottofillari-projektin, jossa seurakunta kunnostaa huonokuntoisia pyöriä ja vie niitä alueen pyörätelineisiin lainattavaksi.
– Nämä ihmiset tekevät arvokasta työtä. He ovat mahdollistaneet sellaista, joka ei muuten olisi mahdollista. Hienointa olisi, että ihmiset tätä kautta pääsisivät palkkatöihin, Latvus sanoo.
Esimerkiksi luotofillari-projektin työkokeilijat ovat Vamoksen kautta löydettyjä nuoria.
Liikkeelle perusasioista
Osatyökykyisten tai työkokeilijoiden palkkaamisessa kannattaa Kari Latvuksen mukaan lähteä liikkeelle perusasioiden selvittämisestä. Mikä työkokeilu on?
– Tähän ei mene paljoa aikaa. Sen jälkeen on löydettävä järkeviä tehtäviä, joihin ihmiset voivat tulla. On tehtävä reilua jalkatyötä ja kierrettävä erilaisissa paikoissa esittäytymässä.
Suurin asia on kuitenkin Latvuksen mukaan omien ennakkoluulojen voittaminen.
– Kirkon perinteinen kulttuurinen malli on kärjistetysti sellainen, jossa on palkatut työntekijät ja sitten uskontopalvelujen vastaanottajat. Siitä välistä puuttuu vahva osa, jossa voi tulla tekemään töitä vapaaehtoisena. Tämä on tuettua vapaaehtoistyötä.
Kirkon on elettävä, kuten se opettaa
Kirkon panostus työnantajan sosiaaliseen vastuuseen on Anna Hästön mukaan olennaista, jotta kirkko eläisi kuten opettaa.
– Olisi aika kaksinaamaista vaatia vähäosaisista huolehtimista ja yhteisöllisyyden luomista, jos sitä ei tehtäisi kirkon sisällä. Eihän kirkko voi olla vain korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden organisaatio.
Työllisyydellä on merkittävä vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Työn tarjoamisella voidaan vaikuttaa paitsi taloudelliseen asemaan, myös henkiseen jaksamiseen ja oman arvon tuntoon.
– Suomi on niin työkeskeinen yhteiskunta. Tuntuu, että työttömiä pidetään suunnilleen arvottomina ihmisinä.
Myös Kari Latvuksen mielestä on itsestään selvää, että seurakunnat kantavat työnantajan sosiaalista vastuuta. Se on kädenojennus syrjässä oleville.
– Tässä saadaan aikaan konkreettista hyvää, tarjotaan ihmisille työpolku. Ihmiset ovat suuria lahjoja ympäristölle, ei taakka, jonka seurakunta ottaa kantaakseen.
Lue lisää osatyökykyisistä 24.7.2015 ilmestyneestä Kotimaasta.
Kuva: Kari Latvus. Alppilan kirkon brunssilla toiminnanjohtaja ja pappi Kari Latvus, kokki Manuel Sanhez ja Muhis eli Muhammed Ahmed.