Nostalgia on halvaannuttavaa, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerinä lopettanut Martin Junge sanoi kirkolliskokoukselle

Martin Junge pitämässä avajaispuhetta kirkolliskokouksessa marraskuussa 2021. by Freija Özcan. Vapaa käyttöoikeus. kirkolliskokous, Martin Junge

Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerinä lokakuun loppuun saakka toiminut Martin Junge piti marraskuun kirkolliskokouksen avajaispuheen Turussa maanantaina 8.11. Puheessaan hän otti kantaa globaaliin murrokseen, joka särkee kirkon yhteyttä ja muuttaa sen ”vihaiseksi kirkoksi”.

– Maailma on useimpien luterilaisten kirkkojen yhteisön jäsenten näkökulmasta voimakkaassa murroksessa. Kaikki muuttuu. Voimakkaasti. Monet muutoksista ovat kirkolle vaikeita, Junge totesi.

Jungen mukaan myös kirkossa näkyy se, että ihmiskunnan on yhä vaikeampi elää yhdessä.

– Kirkon jakautumisen ja eriytymisen äärellä olen viime aikoina miettinyt, miten oikeassa kirkko tai jokin kirkon sisällä olevat ryhmittymä voi olla, jos oikeassa oleminen tapahtuu yhteyden kustannuksella – yhteyden, jonka takia Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa. Oikeassa oleminen ja asioiden oikein ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa.

Jungen mukaan kirkon ykseys ja kirkkojen ykseys ei ole päämäärä itsessään, vaan se ennakoi sitä, mitä Jumala tekee maailmassa.

– Ykseydellä on merkitystä, kun siitä pääsevät osalliseksi ne monet, jotka kohottavat katseensa vuoria kohti nähdäkseen, onko toivoa vielä jäljellä.

Junge totesi olevansa huolissaan myös ”vihaisesta kirkosta”, joka hänestä näyttää olevan voimistuva ilmiö.

– Vihainen kirkko ei voi saarnata armoa. Ulossulkeva kirkko ei voi saarnata oikeudenmukaisuutta ja sovitusta. Riitelevä kirkko ei voi saarnata uskottavasti siitä, miten rauhantekijät ovat onnellisia. Lakihenkinen ja sortava kirkko ei voi julistaa Jumalan vapauttavaa vanhurskauttamisen lahjaa. Tämä johtuu siitä, että luterilaiselle kirkolle vanhurskauttaminen ja vapaus ovat erottamattomia sisaruksia, Junge sanoi.

Viha, ulossulkeminen ja riitely kertovat Jungen mielestä kirkoissa vallitsevasta ahdistuksesta. Ne kärsivät jäsenkadosta ja heikkenevästä vaikutusvallasta. Kaikesta tästä seuraa, että kirkkoa ei voida enää pitää itsestäänselvyytenä

– Tämä todellisuus, arvoisat kirkolliskokousedustajat, vaikkakin haastava, on kirkon suurin mahdollisuus. Vaikean todellisuuden kohtaaminen antaa tilaa uusille tavoille ymmärtää, mitä on olla tehtävälleen uskollinen kirkko.

Kirkon ei tarvitse olla suuri ollakseen merkityksellinen, kirkosta tulee suuri olemalla merkityksellinen

Martin Junge huomautti puhuvansa sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka oma kirkko Chilessä on aina ollut pienenpieni vähemmistökirkko.

– Kirkon ei tarvitse olla suuri ollakseen merkityksellinen. Kirkosta tulee suuri olemalla merkityksellinen. Kirkon ei tarvitse olla osa vallitsevaa kulttuuria, jotta sen viesti olisi vastaanotettavissa. Ei kai meitä kutsuttaisi olemaan maan suola, jos koko maailma olisi pelkkää suolaa? Kirkon ei tarvitse odottaa, että ihmiset löytävät tiensä vuorelle. Se voi laskeutua vuorelta sinne, missä ihmiset ovat.

Jungen mukaan juuri nyt on paras hetki olla kirkko ja tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, mutta samalla kirkko ei voi langeta kiusaukseen etsiä tulevaisuutta menneisyydestä, jos se haluaa tarttua tilaisuuteensa.

– Nostalgia on halvaannuttavaa. Nostalgia kiinnittää kirkon siihen, miten asiat aina ovat olleet ja estää hyväksymästä asioita niin kuin ne voisivat olla, ja niin kuin niiden ehkä pitäisi olla.

Junge totesikin, että nyt on aika tätä aikaa elävien lisätä oma osuutensa traditioon. Hän otti esimerkiksi sen, miten luterilaiset kirkot maailmalla ovat alkaneet avata pappisvirkaa naisille.

– Jälkikäteen tarkasteltuna muutos on näyttäytynyt uudistuksena. Sen sijaan siitä näkökulmasta, mitä Jumala tekee Kristuksessa tässä maailmassa ja saattaa päätökseen tulevassa ajassa, se näyttäytyy välttämättömänä kehityksenä. Sen myötä kirkko ilmentää entistä enemmän vakaumustaan, jonka mukaan Kristuksessa ei enää ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, orjan tai vapaan, miehen tai naisen välillä.

Martin Junge vuonna 2019. 
Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kirkollis­kokouksen edustaja-aloitteessa kaivataan evankeliointia takaisin seura­kuntien toimintaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliProfessori Paavo Kettunen on puhunut vuosia hengellisestä häpeästä ja nyt hän tutustuttaa meidät uuteen käsitteeseen, hengelliseen minuuteen
Seuraava artikkeliKirkollis­kokous vääntää tällä viikolla taas siitä, määritelläänkö kirkon tunnustus laissa – mietinnön tehnyt laki­valiokunta jakautui

Ei näytettäviä viestejä