Paavi Franciscus vaatii kesäkuussa julkaisemassaan kiertokirjeessä Laudato si’ eli Ole ylistetty tiukkasanaisesti toimia ympäristön ja maailman köyhimpien hyväksi. Paavi toteaa ilmastonmuutoksen olevan globaali ongelma, jolla on vakavia ekologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia.
”Maailma, kotimme, alkaa näyttää yhä enemmän ja enemmän valtavalta kasalta saastaa”, paavi Franciscus kirjoittaa. Paavin mukaan ongelman juuret ovat ihmisen itsekeskeisyydessä ja teknokratiassa. Kiertokirjeen otsikko on lainattu Franciscus Assisilaiselta, jolta paavi Franciscus on lainannut myös nimensä. Assisilainen on paitsi köyhien, myös luonnonsuojelun suojeluspyhimys.
Paavin puheenvuorolla on painoarvoa maailman yli 1,2 miljardin katolilaisen elämässä. Kiertokirje on paavin normaalin opetusviran tärkein ilmaisun väline, kertoo Suomessa toimivan katolisen kirkon tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti.
– Kirkko odottaa, että uskovat ymmärtäisivät opetuksen perusteet ja eläisivät sen mukaan.
Radikaalia teologiaa
Lähes 200-sivuisen kiertokirjeen alussa luodaan katsaus maapallon tilanteeseen uusimman tieteellisen tutkimuksen avulla. Sen jälkeen aihetta tarkastellaan Raamatun ja juutalais-kristillisen tradition näkökulmasta.
Paavi Franciscuksen mukaan ihmisellä on kolme tärkeää suhdetta: suhde Jumalaan, suhde toisiin ihmisiin ja suhde maapalloon. ”Raamatun mukaan nämä kolme elintärkeää suhdetta ovat rikkoutuneet, niin ulkonaisesti kuin sisällämme. Tämä välirikko on synti”, Franciscus kirjoittaa.
– Ympäristöä pitää katsella osana sitä kokonaisuutta, johon myös ihminen kuuluu, Marko Tervaportti kuvailee kirjeen sanomaa.
Katoliseen kirkkoon perehtynyt dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen kuvailee kirjeen teologiaa ”radikaaliksi”.
– Kirjeellä halutaan syrjäyttää teologinen ihmiskeskeisyys, jossa ihminen on kaiken mittapuu.
Paavi kirjoittaa ”liiallisesta”, ”väärästä” ja ”tyrannimaisesta” ihmiskeskeisyydestä. Sellaiselle ei Franciscuksen mukaan ole Raamatussa sijaa. Ihmisen erityisasema luomakunnassa ei oikeuta absoluuttiseen ylivaltaan suhteessa muihin luotuihin. Paavin mukaan luonnolla ei ole vain välinearvoa vaan itseisarvo.
Kirkkohallituksen kestävän kehityksen asiantuntija Ilkka Sipiläinen kehuu kirjeen sisältöä ja tyyliä.
– Kirjeen kärki on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Se on monien fanittaman paavin viesti siitä, että nyt täytyy toimia. Samalla se on hyvin hengellinen kirje ja kristinuskon näkökulmasta osuvasti perusteltu.
Ympäristöongelmat ja sosiaaliset ongelmat ovat sidoksissa toisiinsa
Ratkaisuksi kiertokirje tarjoaa ”kokonaisvaltaista ekologiaa, joka ottaa selkeästi huomioon niin inhimillisen kuin sosiaalisenkin ulottuvuuden”.
– Ei ole erikseen olemassa ympäristöongelmia ja niiden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia. On vain yksi ja sama ongelmakenttä, Jyri Komulainen kuvailee kirjeen sanomaa.
Ilkka Sipiläinen nostaa esiin paavin sanoman eko-oikeudenmukaisuudesta. Kaikkein köyhimmät kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten. Rikkaalla pohjoisella on köyhää etelää suurempi vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Vaikka vapautuksen teologeihin ei kirjeessä viitata suoraan, Komulaisen mukaan siinä näkyy argentiinalaisen paavin tausta.
– Paavi kirjoittaa, että meidän on integroitava kysymykset oikeudenmukaisuudesta ympäristökysymyksiin, niin että kuulemme sekä maan itkun että köyhien itkun. Maan itku ja köyhien itku on vapautuksen teologien käyttämä ilmaus.
Paavin mukaan kasvatus ja koulutus ovat tärkeimmät tekijät muutoksen aikaansaamiseksi. Vastuu tästä on perheellä, koululla, medialla ja katekeesilla eli kirkon kasteopetuksella. Paavi pitää merkittävinä myös arkisia elintapojen muutoksia, jotka voivat lisätä painetta niille, joilla on poliittista, taloudellista ja sosiaalista valtaa.
Kirjeessä on toivon näkökulma: ”Kaikkea ei ole menetetty, sillä ihmiset, joilla on kyky alentua mitä hirveimpiin tekoihin, on myös kyky ylittää itsensä, valita hyvä ja tehdä parannus.”
”Rukoilkaamme, että kaikki voivat vastaanottaa tämän viestin”
Paavi Franciscus ei puhuttele kirjeessään vain katolilaisia vaan kaikkia maailman ihmisiä.
– Rukoilkaamme, että kaikki voivat vastaanottaa tämän viestin ja kasvaa vastuuseen yhteisestä kodistamme, jonka Jumala on meille antanut, Franciscus sanoi puhuessaan Pietarinaukiolla ennen kirjeen julkaisua.
Pyrkimys puhutella kaikkia ihmisiä näkyy myös kirjeen sisällössä. Paavi siteeraa muun muassa patriarkka Bartolomeosia sekä suufimystikko Ali al-Khawasia.
Kirje päättyy kahteen rukoukseen, joista jälkimmäinen on suunnattu kristityille, mutta ensimmäinen kaikille niille, jotka uskovat yhteen Jumalaan. Ilkka Sipiläisen mielestä ratkaisu on ”nykyaikainen ja tyylikäs”.
– Kirje on rakennettu niin, että se voi puhutella myös niitä, jotka eivät ole kristittyjä. Teologinen osuus on pääasiassa erillään siitä osuudesta, jossa kuvataan ongelmia ja hahmotellaan ratkaisuehdotuksia, Jyri Komulainen sanoo.
Sipiläinen arvioi, että paavilla on todellista vaikutusvaltaa myös katolisen kirkon ulkopuolella.
– Vaikea kuvitella, kenellä muulla olisi vastaavaa vaikutusvaltaa. Jos Barack Obama olisi julkaissut tämän, silläkään ei olisi ollut samanlaista merkitystä, Sipiläinen sanoo.
Maailma valmistautuu marraskuun lopussa järjestettävään Pariisin ilmastokokoukseen, josta odotetaan kansainvälistä ja sitovaa ilmastosopimusta.
Poliittinen ja hengellinen puheenvuoro
Kiertokirjeen julkaisuajankohta ilmastokokouksen alla ei ole sattumaa. Paavi on kertonut halunneensa julkaista kirjeen hyvissä ajoin ennen kokousta, jotta sillä voisi olla todellista vaikutusta.
Marko Tervaportin mukaan kirjettä ei pitäisi tulkita ensisijaisesti poliittisena vaan ennen kaikkea hengellisenä ja moraalisena puheenvuorona. Toisaalta hän tunnistaa, että paavin tavoitteena on vaikuttaa myös politiikkaan.
– Kirkko ei toki koskaan vetäydy vastuusta antaa neuvoja ja ohjeita tärkeissä ihmiskuntaa koskevissa kysymyksissä. Varmasti paavi Franciscus toivoo vahvalla sanalla olevan merkitystä Pariisin ilmastokokouksen päätöksiä tehtäessä, Tervaportti sanoo.
Kirjettä ovat tervehtineet ilolla muun muassa YK:n pääsihteeri, Maailmanpankin johtaja sekä lukuisat järjestöt ja uskonnolliset ryhmät.
Toisaalta se on herättänyt myös voimakasta vastustusta. Yhdysvaltojen republikaani-puolueen presidenttikilpaan ilmoittautunut katolilainen Jeb Bush ilmoitti jo ennen kirjeen julkaisua, ettei hän ota talouspoliittisia neuvoja piispoilta, kardinaaleilta tai paavilta. Hiiliteollisuuden lobbari Tom Altmeyer paheksui sitä, ettei paavi ymmärrä fossiilisten polttoaineiden merkitystä köyhyyden torjumisessa.
Älähdys ei ole yllättävä, sillä paavi Franciscus vaatii kiertokirjeessä, että fossiiliset polttoaineet on korvattava viivyttelemättä uusiutuvilla energianlähteillä. Ylipäänsä paavi vaatii kulutuksen vähentämistä.
– Vahva kapitalismin ja kulutusyhteiskunnan kritiikki ei varmaan miellytä kaikkia. Se on ollut osa katolilaista sosiaalioppia aikaisemminkin, mutta Franciscukselta se tulee latinalaisamerikkalaisella takapotkulla, Jyri Komulainen kuvailee.
Niukkaa keskustelua
Suomessa kiertokirje on herättänyt niukasti keskustelua, vaikka kansainvälisesti sen ilmestyminen oli merkittävä uutistapahtuma. Hiljaisuutta selittänee se, että suomalaisista katoliseen kirkkoon kuuluu vain reilut kaksi promillea.
– Protestanttisessa pohjolassa olemme poikkeuksellisen hitaita näkemään, mitä katolisessa kirkossa tapahtuu. Syvemmän tason Vatikaanin uutiset jäävät suvantoon, Jyri Komulainen sanoo.
Hän kuitenkin toivoo, että Suomessa kiertokirjeen huomaisivat muutkin kuin kirkon ihmiset.
– Se on painava puheenvuoron aikamme suurimmasta, kaikkia yhdistävästä ongelmasta ja aika hyvä johdanto siihen, miten maapallolla menee. Se olisi ihan relevantti myös Suomen politiikassa, Komulainen sanoo.
Toistaiseksi kiertokirjeestä on suomeksi saatavilla vain tiivistelmä. Marko Tervaportti arvioi, että kirjeen suomennos saadaan valmiiksi alkusyksyllä.
Kuva: Lehtikuva / AFP Photo / Alberto Pizzoli