Raamatussa kerrotaan, että ensimmäisenä jouluna Jeesusta katsomaan tuli tietäjiä idästä. Miksi heistä tuli kristillisessä perinteessä kuninkaita? Kolmen kuninkaan kumarrus on seimiasetelmien peruskuvastoa. Esimerkiksi espanjaksi loppiainen on Dia de Reyes, ”kuninkaiden päivä”.
Matteuksen evankeliumissa mainittujen idän tietäjien lukumäärää ei suoraan sanota, mutta kalliiden lahjojen – kultaa, suitsuketta ja mirhaa – perusteella on ajateltu, että heitä oli kolme. Lisäksi Psalmin 72 on tulkittu kertovan Messiaan syntymästä ja kuninkaiden kumarruksesta. Ja mistä tietäjillä, astrologeilla ja maageilla, olisi ollut varaa kalliisiin lahjoihin? Perinne 700-luvulta tietää heidät myös nimeltä: Caspar, Melchior ja Balthasar.
Loppiaisen kuvaston tärkeät hahmot muuttuivat siis kristikunnassa tietäjistä kuninkaiksi. Kuninkaiden kumarrus oli myös vertauskuva sille, että koko maailma tunnusti ja tunnisti vapahtajan.
Kolmen kuninkaan kruunut löytyvät muun muassa Ruotsin vaakunasta.
Loppiaisen merkitys Suomen ev.lut. kirkossa on yhdistelmä eri teemoja, ja sitä pidetään erityisesti lähetystyön juhlapäivänä. Ortodoksisessa kirkossa loppiainen eli epifania on Jeesuksen kasteen juhla.
Evankelis-luterilaisessa kirkkokäsikirjassa sanotaan: ”Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.”
Kuva: Olli Seppälä. Itämään tietäjiä/kuninkaita Helsinkiläisen kelloliikkeen näyteikkunassa.
Lue myös: