Loppiainen on kirkon juhla ja yleinen vapaapäivä. Tulevaisuudessa se saattaa tosin olla palkaton vapaapäivä, mikäli hallituksen niin sanottu pakkolakipaketti toteutuu.
Joulunajan päättävää loppiaista vietetään 6. tammikuuta. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta ja kirkon suostumuksella aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta.
Loppiaisen kirkollinen merkitys on olla toisaalta idän tietäjien ja toisaalta lähetystyön pyhäpäivä. Loppiaisen nimi on teofania eli Jumalan ilmestyminen. Se on kristillisenä juhlana vanhempi kuin joulu, ja alunperin 6. tammikuuta oli Jeesuksen syntymän juhla.
Läntisessä kristikunnassa loppiaisesta tuli keskiajalta lähtien itämään tietäjien juhla. Loppiaisena muistellaan tietäjien matkaa Betlehemiin ja käyntiä Jeesuksen seimen luona. Tietäjät toivat Jeesukselle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Loppiaista kutsutaan myös kolmen kuninkaan juhlaksi.
Ortodoksisessa kirkossa loppiainen on Jeesuksen kasteen juhla. Sen liturgisena erityispiirteenä on teofanian aattona toimitettava vedenpyhitys. Tammikuun kuudes on myös ollut perinteinen kastepäivä.
Harva urheilua seuraava suomalainen tulee ajatelleeksi, että Ruotsin jääkiekkomaajoukkue Tre Kronor on velkaa imagostaan loppiaisen keskeisille hahmoille, itämaan tietäjille. Kolme kruunua naapurimaan vaakunassa on perua Jeesusta kumartamaan tulleelta kolmelta kuninkaalta.
Kuva: Olli Seppälä. Itämään tietäjät kuvattuna hiekkaveistoksessa Las Palmasissa.