Mitä yhteistä on ehtoollisviinin verotuksella ja diakonialla? Paljonkin, jos poliittinen peli menee kovaksi.
Kirkko ja valtio vääntävät tällä hetkellä ehtoollisella käytettävästä viinistä. Alkoholiverotus ei ole siihen aiemmin yltänyt, mutta nyt tilanne uhkaa muuttua. Valtiovarainministeriö ja Kirkkohallitus tulkitsevat toisistaan poikkeavilla tavoilla sitä, vaatiiko EU-direktiivi ehtoollisviinin verottamista vai ei.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo puolustaa vankasti kirkon oikeutta verottomaan viiniin. Kirkon edun ajaminen on kansliapäällikön tehtävä, ja Keskitalo tunnetaan erityisen taitavana lobbarina.
Viime viikolla hän otti asiaan kantaa Keskisuomalaisessa. Haastattelussa Keskitalo vetäisi takuuvarmasta narusta. Hänen mukaansa ehtoollisviinin veroon kuluvat rahat olisivat pois esimerkiksi seurakuntien diakoniasta ja nuorisotyöstä. Saman viestin Keskitalo toisti myöhemmin Kotimaa24:n haastattelussa.
***
Seurakunnan budjettia tehneet tietävät, että asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Määrärahojen jakaminen on monivaiheinen juttu. Ehtoollisviinin veroon uppoavaa rahaa ei automaattisesti nipistetä sieltä kansaan vetoavimmilta ja monen mielestä kaikkein tärkeimmiltä alueilta.
Sellaisia nimittäin ovat diakonia tai lapsi- ja nuorisotyö. Niihin vedotaan kirkon talouspuheessa silloin, kun on tiukka paikka. Viesti on tämä: älkää arvostelko meidän taloudenpitoamme, sillä me teemme hyvää!
Kirkon edustajien pitää toki kertoa mediassa, mitä kirkko rahoillaan tekee. Tärkeiden työmuotojen käyttäminen helppoina keppihevosina ei kuitenkaan ole niille eduksi.
Mistä ehtoollisviiniin kuluvat verorahat sitten ikinä vietäisiinkin, summat ovat pieniä. Kirkkohallituksen mukaan luterilaiselle kirkolle koituisi ehtoollisviinin verottamisesta 160 000 euron lisäkulut. Valtiovarainministeriö puhuu kymmeniätuhansia pienemmästä summasta.
Jokainen seurakunta vastaa viinihankinnoistaan itse. Kirkossa on 400 seurakuntaa. Yhden seurakunnan kustannukset kasvaisivat Kirkkohallituksen laskelman mukaan keskimäärin 400 euroa. Pienimmät ja köyhimmät eivät maksaisi läheskään niin paljon.
Kyse ei siis ole rahasta vaan periaatteesta ja arvovallasta. Taustalla vaikuttaa kirkon taannoin kohtaama karvaampi takaisku: eduskunta päätti joulukuussa, että kirkolle maksettava rahoitus yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta ei kasva lähivuosina. Rahoitus oli alun perin sidottu indeksiin, mutta lainmuutoksen myötä sidos purettiin.
***
Kahnaus ehtoollisviinistä ei ole poikkeustapaus. Samanlaiseen puhetapaan törmää muissakin yhteyksissä.
Tuore esimerkki löytyy Kotimaa24:stä parin viikon takaa. Uutisessa kerrotaan, kuinka kirkko ja Lehtisaaren kaupunginosan asukkaat riitelevät maanvuokrista Helsingissä. Lehtisaarelaiset eivät pidä siitä, että seurakuntayhtymä nostaa heidän asumiskustannuksiaan.
Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Kai Heinonen sanoo uutisessa, että alle markkinahintainen maan vuokraaminen on pois siltä työltä, jota seurakunnat tekevät muiden kaupunginosien hädänalaisten ihmisten parissa.
Vastakkainasettelu, kärjistäminen ja heikkojen puolella oleminen ovat populistisen retoriikan perinteisiä keinoja. Niitä osataan käyttää kirkossakin.
Kuva: Matti Karppinen. Tikkurilan seurakunnan ruokajakelun järjestelyjä Vantaalla kesällä 2015.
Lue myös:
Kirkko tyrmää aikeet ehtoollisviinin verottamisesta – ”Suomen hallituksen poliittinen päätös”
Kirkko ja asukkaat riitelevät maanvuokrista Helsingissä – vetoomuksia piispoille asti