1 500 metrin juoksu on hieno laji. Kovavauhtisen kisan kolmatta kierrosta on kutsuttu kuolemankierrokseksi, jolloin motivaatiota ja lihaskuntoa koetellaan.
Myös maratonjuoksijat tietävät, että 32 kilometrin kohdalla alkaa ikään kuin uusi kilpailu. Voittaja on se, jonka pää kestää kymmenen viimeistä kilometriä.
Koronapandemian aiheuttamat rajoitukset ovat monille olleet raskasta aikaa, mutta nyt ollaan kuolemankierroksella ja 32 kilometrin kohdalla. Vielä pitäisi jaksaa. Vielä pitäisi koota itsensä ja kestää tukalaksi koettu tilanne, jotta voi maalissa tuulettaa: me selätimme koronan!
Hallituksen tuore ilmoitus ”sulkutoimista” 8.–28.3. on monille henkisesti tiukka paikka. Voimat ovat vähissä mutta kisa jatkuu.
***
Korona on erittäin nopeasti levinnyt globaali pandemia, kiitos matkustelun ja lentämisen. Se on pakottanut yhteiskunnat, yhteisöt ja yksilöt pohtimaan elämäntapaansa.
Norjalainen professori Thomas Hylland Eriksen on tutkimuksissaan kuvannut elämämenoamme ”ylikuumentuneeksi”. Kaikkea tuotetaan liikaa ja kaikki liikkuu kasvavalla nopeudella: ihmiset, tavarat ja – virukset.
Kirjassaan Kaikki kotona antropologi Miia Halme-Tuomisaari sanoo, että korona on tuonut kaikkeen olemisen ja tekemiseen poikkeavan tempon. Ylikuumentunut liikkuvuus ei hetkeen ole kaikin osin ollut mahdollista rajoitusten vuoksi.
Mutta kun korona aikanaan on selätetty, yhteiskunnat palaavat takaisin normaaliin, tai ”uuteen normaaliin”, kuten monet ovat huomauttaneet. Korona muuttaa yhteiskuntia olennaisesti. Vai muuttaako sittenkään?
Halme-Tuomisaari kirjoittaa, että kokonaisvaltaiset yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu helposti. Maailmanjärjestyksemme on sidoksissa ylikuumentuneeseen liikkumiseen. Tuotantojärjestelmät ovat globaaleja. Tavaroiden on jatkossakin liikuttava nopeasti.
Minkälainen on maailma korona jälkeen? Se selviää, kun virus on voitettu. Siihen asti on vain jaksettava sinnitellä, noudattaa rajoituksia ja käyttää maskia. Pian edessä on loppusuora, tai ”operaatio loppukiri”, kuten ministeri Maria Ohisalo torstain tiedotustilaisuudessa vaihetta kutsui.
***
Vuosi sitten keväällä koronarajoitukset synnyttivät Suomessakin yhteisöllisyyttä ja tsemppihenkeä. Oli nallekarhuja ikkunoissa, talojen parvekkeilla laulettiin yhdessä. Kesä toi kaivatun helpotuksen, mutta syksystä lähtien tilanne alkoi vähä vähältä huonontua.
Nyt pitäisi taas laulaa – ei kuitenkaan karaokessa –, mutta epävireiset äänet ja pessimistiset tunnelmat valtaavat alaa. Turnauskestävyys on koetuksella. Onneksi rokotettujen määrä kasvaa päivä päivältä, joskin monen mielestä tuskastuttavan hitaasti.
Myös valon määrä lisääntyy, vaikka huhtikuu onkin runoilija T. S. Elliotin mukaan kuukausista julmin. Toivottavasti ei Covid19-taudin suhteen. Kesään on vielä matkaa.
Lue myös:
Kokoontumisrajoitukset kiristyvät kirkossa, uusikaan tartuntatautilaki ei sulje seurakuntien tiloja
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.