Kolumni: Taas on skismaa – Kaikki tiet eivät todellakaan vie Roomaan, mutta eivät ne vie Ryttyläänkään
Paavi Johannes Paavali II esitti Suomen vierailullaan 1989 tärkeän kysymyksen: ”Mikä on ekumenian suurin ongelma?” Helsingin katolisena piispana tuolloin toimineen Paul Verschurenin kerrotaan vastanneen: ”Pyhä isä – se olette Te”.
Oli anekdootti totta tai ei, ekumenian haaste kiteytyy siinä oivallisesti. Kun moni asia yhdistää, mutta toisaalta moni perinne ja teologinen rakennelma erottaa, on helppo ylenkatsoa ja arvioida toisen traditio vääräksi ja oma oikeaksi.
Olen seurannut hämmentyneenä muutaman luterilaisen ja katolilaisen teologin skismaa, jota on viime viikkoina käyty blogeissa ja lehdissä. Vastineet ovat poikineet vastineita ja vastineiden vastineet jälleen vastineita. Taas taitetaan peistä Raamatusta – kenelle se kuuluu ja kenen kirkko tai herätysliike sitä lukee oikein. Oikeaoppisen viitasta on taisteltu, Raamattua revitty itselle. Leif Nummela otsikoi 19.7. Uusi Tie -lehden pääkirjoituksen provosoivasti: ”Katolinen kirkko ei ole yksin Raamattuun pitäytyvälle kristitylle vaihtoehto”. Saamansa vastineen vastineessa Nummela jatkaa, kuinka Raamatusta ilmoituksensa saavalle kristitylle ei tie Roomaan ole auki.
Luotettavat jutut eivät synny ilmaiseksi. Tilaamalla viikon lukuoikeuden Kotimaan tähtijuttuihin hintaan 1,95 euroa tuet laadukasta ja merkityksellistä journalismia.