Istun piispa electa Mari Parkkisen kanssa Imatran Kolmen Ristin Kirkon etupenkissä. Parkkinen sanoo viettävänsä mielellään aikaa kirkoissa silloinkin kun ei ole työtehtävissä.

Kolmen Ristin kirkon ovi on auki, vaikka kirkossa ei sisätilaongelmien takia järjestetä jumalanpalveluksia tai tilaisuuksia. Sisälle tulee tasaiseen tahtiin ihmisiä ulkomailta asti katsomaan Alvar Aallon luomaa sakraalitilaa.

Noin puolen tunnin kirkossa olon jälkeen alkaa yskittää, ilma tuntuu liian raskaalta. Pitää siirtyä raikkaampaan tilaan, paikallisen ravintolan ulkoilmaterassille Saimaan rannalle. Siellä keskustelemme ensin kirkon korjaustöistä.

– Seurakunnat ovat keskenään eriarvoisessa tilanteessa esimerkiksi sen suhteen onko niillä metsäomaisuutta, Mari Parkkinen sanoo.

Imatran seurakunnalla ei ole metsää, eikä tonttikauppakaan käy Imatralla. Siksi Kolmen Ristin kirkon korjauksiin ei ole osoittaa varoja. Keräys on käynnissä, mutta vasta pieni osa yli neljän miljoonan euron kustannuksista on kerätty.

MIKKELIN HIIPPAKUNTA koostuu keskenään erilaisista alueista: Etelä-Savosta, Etelä-Karjalasta, Päijät-Hämeestä ja Kymenlaaksosta. Ne ovat Mari Parkkiselle ainakin jollakin tavalla tuttuja, koska hän on työskennellyt pitkään muun muassa Ylen Mikkelin aluetoimituksessa.

– Minulla ei ole kaipuuta toimittajaksi, olen löytänyt oman paikkani kirkon töissä.

Parkkinen vihittiin papiksi Mikkelissä 2010. Hän on työskennellyt pappina Imatralla, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa, Jerusalemissa sekä viimeiset kaksi vuotta Imatran kirkkoherrana.

Ikääntyvä väestö ja muuttotappiollisuus heijastuvat osaltaan  Mikkelin hiippakunnan 36 seurakunnan arkeen. Alueella on tehdaspaikkakuntia, myös taantuvaa teollisuutta.

– Rikkautta on, että hiippakunnan seurakunnat ovat hyvin erilaisia pienistä maaseutuseurakunnista seurakuntayhtymiin.

Mari Parkkisen mukaan erilaisuus on rikkautta laajemmassakin mielessä.

– Jumalan suunnitelma ei ollut, että me olisimme yhdenlaisia.

Piispan keskeisin tehtävä on edistää kirkon ykseyttä.

– Viime kädessä ei ole muuta ykseyttä kuin ykseys Kristuksessa. Tämä saattaa hämärtyä aika ajoin, jos esimerkiksi herätysliikepainotukset synnyttävät isoja eroja.

Parkkinen sanoo kirkon ykseyden perustuvan Kristuksen sovitustyöhön. Se on hänelle pyhä asia, kaiken ydin.

– Tämän sovitustyöhön perustuvan ykseyden edessä pitää olla nöyrällä mielellä. Ja siihen pitää palata aina kun on erimielisyyksiä. Kukaan meistä ei ole ollut ristillä, vain Kristus on ollut siellä koko ihmiskunnan edestä.

Mari Parkkisella ei ole erityissuhdetta yhteenkään herätysliikkeeseen. Tosin toinen Parkkisten lapsista on käynyt Kansanlähetyksen rippikoululeirin, ja Anttolasta lähtöisin oleva puoliso on herännäissukua.

Parkkinen on kiertänyt eri herätysliikkeiden kesäjuhlilla. Niissä käymiseen ei vaikuta järjestävä taho, vaan juhlien maantieteellinen sijainti.

– Minulle on täysin vieras ajatus, että vain yksi herätysliike olisi ainoana oikeassa.

MARI PARKKINEN toteaa, ettei hän lähesty asioita jyrkän opillisesti, vaan pikemmin ruohonjuuritasolta käsin. Tässä suhteessa hän eroaa oppia painottavasta piispakunnasta.

Jerusalemissa asuessa Parkkista kiinnosti eri kirkkokuntien opillisten erojen sijaan enemmän se, miten paikalliset palestiinalaiset kristityt ihmiset elävät perheissä arkeaan eri kirkkokuntien jäseninä.

– Oppikeskustelujen käyminen on tärkeää, mutta ihmisten arki on jotain ihan muuta. Kaiken yhdistävänä tekijänä on kuitenkin Kristus.

Yksi opillista kysymyksistä on naisten vihkiminen pappisvirkaan. Parkkinen vihittiin papiksi siinä vaiheessa kun naisia oli vihitty papeiksi Suomessa jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Silti Mari Parkkinen sanoo kohdanneensa pappeutensa vuoksi väheksyntää ja torjuntaa.

– En ole kuitenkaan ottanut sitä henkilökohtaisena.

Mari Parkkinen ei ole tiktokannut eikä hän ole ollut aktiivinen twitterissä eli nykyisessä X-palvelussa.

– Mielestäni siellä käytetään liian kärkkäitä äänenpainoja.

Hän ei ole vielä päättänyt, kuinka aktiivinen aikoo piispana olla esimerkiksi X-palvelussa.

– Sosiaalinen media on totta kai tätä päivää, mutta ei tuota pelkkää hyvää. Siksi en tahdo erityisesti hypettää somea, vaan olen sen suhteen myös kriittinen.

Hänen mukaansa yhä selvemmin aletaan ymmärtää myös sosiaalisen median kielteisiä vaikutuksia. Äärimielipiteet ja huutaminen saavat tilaa.

Parkkinen on ensimmäinen toimittajataustainen piispa.

– Taustani perusteella ymmärrän hyvin eri viestimien merkityksen, mutta samalla painotan medialukutaidon tärkeyttä.

Mari Parkkinen Imatran Kolmen Ristin Kirkossa. Kuva: Mari Teinilä

PIISPAKUNTA SAA Mari Parkkisesta kansainvälistä kokemusta omaavan työtoverin. Hän on asunut Väli-Amerikassa Hondurasissa ja Belizessä sekä työskennellyt kolme vuotta Jerusalemissa. Siellä hän oli Suomen Lähetysseuran palveluksessa.

Jerusalemin vuosiin liittyy tohtorinväitöskirjan aihe, palestiinalaiskristittyjen tilanne.

– Monta kertaa olen miettinyt, kestäisikö oma uskoni, jos joutuisin palestiinalaiskristittyjen tavoin elämään keskellä jatkuvaa konfliktia.

Mikkelin hiippakunnasta on osoitettu runsaasti apua Ukrainaan. Parkkisen mukaan yhtenä syynä siihen saattaa olla hiippakunnan sijainti Venäjän rajalla.

– Meillä Suomessa on sittenkin hyvät resurssit, joista riittää annettavaa. Toivon, että tämä asia ymmärrettäisiin paremmin jo rauhan aikoina.

Sodan sytyttyä Imatrallakin osa asukkaista oli ensin pakkaamassa tavaroita ja lähtemässä jälleen evakkoon.

– Alkushokin mentyä mietittiin, miten voimme auttaa.

Parkkisen edeltäjä piispa Seppo Häkkiselle on piispakunnassa osoitettu eniten Venäjä-yhteyksiä.

Mari Parkkinen ei vielä tiedä, mihin kirkon työryhmiin tai kirkollisten järjestöjen hallituksiin hän osallistuu piispana. Osin niistä sovittaneen ensi viikolla kokoontuvassa piispainkokouksessa.

KESÄN KULUESSA käytyyn keskusteluun lähetystyöstä Mari Parkkinen ei suoraan ota kantaa.

Hän toteaa lähetystyön olevan osa kirkon kansainvälistä työtä. Hän pohdiskelee sitä, onko lähetystyö raamattuopetusta ja kristinuskon perusasioiden opettamista, vai arjessa kristittynä elämistä. Vai sekä että.

– Lähetystyö ei ole aina vain globaalia, vaan kyllä se koskettaa yhtä hyvin Mikkelin hiippakuntaa. Lähetystyössä Kristus on aina keskiössä, mutta se voi ilmentyä eri tavoin.

Parkkisen mukaan ei ole pelkästään hyvä asia, että tähän mennessä länsimaat ovat painottuneet teologiassa.

– Hyvää on se, että muiden mantereiden kuten Aasian teologia alkaa myös vahvistua.

Hänen mukaansa hienoa on yhteiskunnassa laajemminkin tapahtunut ymmärrys siitä, ettei uskonto katoa mihinkään. Uskonnollisia johtajia kutsutaan Suomessa ja muualla maailmassa esimerkiksi edistämään rauhan rakentamista.

– Jerusalemin vuosina sain olla mukana muslimeista, juutalaisista ja kristityistä koostuvassa ryhmässä. Se keskittyi Jordan-virran elinvoimaisuuden ylläpitämiseen. Jordan on meille eri uskontojen edustajille pyhä joki.

Mari Parkkinen vihitään piispaksi ensi sunnuntaina. Messu Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta on katsottavissa TV1:llä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!