Kävelin joulukirkkoon. Tuttava pysäytti pyöränsä. Sanoi tulevansa avannosta ja pistäytyneensä aikaisessa joulukirkossa: Läksin pois, kun siellä ei ollutkaan se miespappi, joka oli ilmoitettu. Naisia kaikki. Naisia olivat kaikki toimittajat myös aaton hartaudessa. Hän lisäsi selvennykseksi, ettei hänellä ole mitään naispappeja vastaan. Harmi vaan tuttavan puolesta, kun joulukirkon hiljentymisen sijaan tuli turhautuminen.
Pari vuosikymmentä sitten päätettiin, että luottamustehtävissä piti olla kiintiöt molemmille sukupuolille. Miten olisi periaatteen tasolla, jos seurakunnan palvelutehtävissä olisi kiintiöt molemmille sukupuolille? Tosin Paavalin mukaan Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, mutta kovasti vääristyy seurakunnallinen todellisuus, jos esimerkiksi messussa kaikki toimijat ovat vain toista sukupuolta.
Naiset ovat päteviä ja hyviä jokaisessa tehtävässä, mutta kun kaikki alkavat olla naisia, on jotain vinoutunut. Miesten ja naisten erilaisuus kuvastaa luomakunnan moninaisuutta. Minun mielessäni sukupuolineutraalisuus ei taivu tähän kuvaan.
TV-uutisten lukijapareiksi, reality-ohjelmien juontajiksi ja erilaisten tapahtumien kuuluttajakaksikoiksi valitaan mies ja nainen. Voisiko tämä olla periaatteena, kun seurakunnassa järjestetään tilaisuuksia, joissa on useampia toimijoita. Itse olin jouluhartaudessa, jossa palvelemassa oli seitsemän naista, miespuolinen kirkonpalvelija ja yhdeksänvuotias poika, joka sytytti adventtikynttilät.
Nyt kuulen jonkun sanovan, että suurin osa työntekijöistä on naisia, joissain jopa kaikki. Sitä suuremmalla syyllä työntekijät voisivat aktivoitua haastamaan miehiä palvelutehtäviin. Monet tutkimukset kertovat, että miehet sitoutuvat yhteisöihin mielekkäiden palvelutehtävien kautta. Virsikirjojen jakaminen ja kolehdin keruu eivät yksinään täytä mielekkyyskriteeriä.
Olimme perheenä parikymmentä vuotta mukana eräässä seurakunnan perhetyön toimintamuodossa. Havahduimme siihen, että aikuisista aktiivisia olivat äidit. Kuljetimme lapsia harjoituksiin ja olimme itse samalla rukouspiirissä, olimme suunnitteluryhmässä keittiöhommista puhumattakaan. Onneksi heräsimme.
Lisäsimme toimintamuotoihin retkeilyn luonnossa. Isät koordinoivat retket. Myyjäiset muuttuivat hauskoiksi, kun isät toimivat myyjinä. Kun perheleirin tiimin muodostivat isät ja pojat, tuli leiristä mieliinpainuva. Kaminateltta, iglun rakennus ja muuta ekstriimiä. Ja jumalanpalvelusryhmässä oli tasapuolisesti molempia.
Ihmiskunta ei ole milloinkaan ollut sukupuolineutraali eikä tule olemaan. Sitä ei tule olemaan edes kirkko. Siksi on nähtävä vaivaa, että kirkko säilyttää sukupuolitasapainon. Se on Jumalan luomistyön kunnioittamista.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva perheneuvoja.
Kuva: Jukka Granström