Kolumni: Roomalaiskatolisten pappien selibaattipakko pysyy, ja sitä on vaikea ymmärtää

Katolisella kirkolla ei mene hyvin.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla alkanut kirkon sisäisten pedofilia- ja hyväksikäyttöskandaalien paljastuminen maailmalla julkisuudessa on viime vuosina vain kiihtynyt.

Australiassa pikkupoikien hyväksikäytöstä helmikuussa tuomittu Vatikaanin kirstunvartija George Pell lienee toistaiseksi korkea-arvoisin pedofiliasta kakkua saanut katolinen hierarkki.

Viime vuosina kirkko on paavi Franciscusta myöten alkanut selvittää ongelmaa, joka on vaurioittanut pahasti kirkon uskottavuutta.

Lasten hyväksikäyttäjiä ryhdytään toivottavasti kohta pistämään järjestykseen. Ehkäpä iso luuta alkaa lakaista.

***

Yhteen kirkon seksuaalitradition ytimessä olevaan asiaan Vatikaani ei aio koskea: roomalaiskatolisen papiston selibaattipakko pysyy.

Tämä on kummallista, sillä katolisen kirkon itäisien riituksien papit saavat olla naimisissa.

Luterilaisena tätä latinalaisen tradition pakkoa on vaikea ymmärtää. Pappien avioliitto olisi ratkaisu myös kirkon pappispulaan länsimaissa, vaikka se tietysti lisäisi kirkon työvoimakuluja – ja mullistaisi kirkon elämän.

Katolinen papinemäntien hallinnoima pappilakulttuuri odottaa siis vielä tulemistaan.

***

Ylipäätään katolinen kirkko on tällä hetkellä myrskyn silmässä. Euroopassa se kohtaa samat maallistumisen, kirkosta eroamisen ja talouden ongelmat kuin protestanttisetkin kirkot.

Samanaikaisesti katolinen kirkko edustaa entiseen malliin sen koko tradition ja hengellisen elämän suunnatonta rikkautta, armon ja oikeudenmukaisuuden julistamista, työtä paremman maailman ja ihmisten iankaikkisen autuuden hyväksi.

Vaikka kirkko on hyvällä asialla, minkä tahansa instituution julkisuuskuvan säröt eivät voi olla vaikuttamatta tunnetasolla siihen, mitä siitä ja sen edustajista lopulta ajatellaan.

***

Maailman suurin kirkko on tullut tienhaaraan. Kukapa tietää, mitä odotettavissa on. Kirkolla on aikaa, mutta nyt sitä ei ole tuhlattavaksi. Paljon korostettu Vatikaanin II konsiilin aloittama kirkon uudistuminen on jäänyt kesken, eikä se ole vielä koskenut kaikkea tarpeellista.

Lukeeko alan oppikirjoissa sadan vuoden kuluttua, että katolinen reformaatio 2.0 alkoi paavi Franciscuksen pontifikaatin viimeisinä vuosina?

Kuva: Jari-Pekka Peltoniemi. Pietarinkirkko Vatikaanissa.

Lue myös:

Paavin neuvonantajiin kuuluneelle kardinaalille tuomio lasten hyväksikäytöstä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliEläkkeelle Suomessa jäänyt Miikka Ruokanen jatkaa työtä teologian professorina Kiinassa
Seuraava artikkeliKirkon Mediasäätiön elokuvapalkinto kahden eri uskontoa edustavan pojan ystävyydestä kertovalle dokumentille

Ei näytettäviä viestejä