Kolumni: Rippikoulun seuraava haaste on koko perheen huomioiminen

Perinteisesti rippikoulu on ollut nuorten siirtymäriitti, askel kohti aikuisuutta. Ehkä juuri siitä syystä ja seurakuntien tarjoaman leirimuotoisen rippikoulun ansiosta siitä on tullut osa nuorisokulttuuria. Riparille mennään, ja sen jälkeen on juhlat, joissa saa rahalahjojen lisäksi runsaasti rakkautta ja huomiota.

Kuvittelin, etten enää pääsisi riparille, mutta erilaisten sattumusten vuoksi sain viettää nuorten kanssa kokonaisen viikon. Riparilla mietin monenlaista: kasvamisen hurmaa ja kipua, toivoa ja uskallusta. Ennen muuta huomasin ajattelevani, miten suuri asia rippikoulu on rippikoululaisten vanhemmille. Siihen en koskaan kiinnittänyt huomiota nuorena työntekijänä.

***

Nuorisotyössä nuoren kehitystehtävä, itsenäistyminen, on ollut kaiken keskiössä. On luonnollista suunnata kaikki huomio nuoriin ja heidän tarpeisiinsa. Yhteydenpito perheisiin on saattanut tuntua välttämättömältä pahalta. Vierailupäivä on sekoittanut hyvin käyntiin lähteneen leirirutiinin, ja perheiden juhliin osallistuminen konfirmaation jälkeen on tuntunut työläältä ja turhalta.

Nuorten perheille rippikoulu on kuitenkin iso asia. Myös vanhemmille rippikoulu oli kerran osa omaa sukupolvikokemusta, jota voi haikeudella muistella. Oli pitkiä kesäisiä päiviä, ihastuksia ja sydänsuruja, uskontunnusteluja ja tärkeitä kohtaamisia, luvattomia yöjuoksuja ja elämää, joka oli vielä edessäpäin. Tuon saman kokemuksen he haluavat mahdollistaa myös omille lapsilleen ja samalla saada itsekin vielä häivähdyksen omasta nuoruudestaan.

Rippikouluun liittyy myös paljon pelkoja ja huolta. Viikko on pitkä aika, eikä kaikkien nuorten ole helppo tulla leirille. Läsnä on pelkoa ulkopuolisuudesta, oman lapsen käytöksestä, levottomuudesta tai vaikeudesta löytää ystäviä. Totta myös on, ettei rippikoululeiri ole kaikille hyvä tai miellyttävä kokemus, vaikka työntekijät tekisivät kaikkensa onnistuneen rippikoulun eteen.

***

Rippikoulun seuraava haaste ja mahdollisuus onkin koko perheen huomioiminen. Yhteydenpito koteihin jo ennen rippileiriä ja perheiden pitäminen tietoisena kaikesta siitä, mitä riparilla tapahtuu, on olennainen osa tulevaisuuden rippikoulua. Yhteyttä on pidettävä leirin aikana myös niihin perheisiin, joiden nuorilla menee leirillä hyvin.

Tutkimusten mukaan perheiden merkitys nuorten elämässä on kasvanut. Kaveripiirin ohella lapsuuden perhe säilyy tärkeänä myös siirryttäessä aikuisuuteen. Seurakuntien nuorisotyön on otettava tämä vakavasti ja kehitettävä sitä perheet huomioon ottaen.

Kirjoittaja on Turun tuomiorovasti. Kolumni on julkaistu 12.8.2022 ilmestyneessä Kotimaassa.

Lue myös:

Kolumni: Seurakunnat rakensivat leirikeskuksia, joissa mitään ei tarvinnut enää tehdä itse – samalla menetettiin jotain oleellista

Kolumni: Pyhiinvaelluksella olen ruumiillinen ihminen enkä varmasti taipaleen viimeinen kulkija

Kolumni: Vielä jokin aika sitten kirkollis­kokouksessa tuntui, että suomettumista oli ilmassa

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliSuomessa vieraillut unkarilaispiispa Péter Kondor: ”Maailmassa vaikuttaa voimakas ideologinen kahtiajako”
Seuraava artikkeliArkkipiispan erityisavustajaksi 34 hakijaa – katso ketkä hakivat

Ei näytettäviä viestejä