Kolumni: Luterilaisten reformaatio-olut kuohuttaa – miksei näin käy ortodoksien viinille tai viskill

Savonlinnan ja Helsingin Kallion seurakunnat ovat järjestäneet yhteisen Reformaatioviikon.

Reformaatiota eri tavoin käsitelleen päivän viimeisessä tilaisuudessa Savonlinnassa kuultiin dosentti Esko M. Laineen hauska luento oluen merkityksestä Martti Lutherille.

Laineen mukaan Lutherin teoksissa sana ”olut” esiintyy noin 200 kertaa, pöytäpuheista saarnoihin. Olut oli Lutherille eräänlainen ”normaali”: veljesseurojen ilo, vertauskuva ja jokapäiväinen leipä. Hänen puolisonsa Katarina oli jo luostarissa oppinsa saanut taitava oluenpanija.

Suomen kirjakieleen olutsanasto tuli Laineen mukaan Mikael Agricolan myötä. Suomen uskonpuhdistaja kehotti kirjoituksissaan juomaan elokuussa ”kaljaa”, mutta välttämään pahantapaisuutta.

Savonlinnassa lanseerattiin sitten myös muutaman pienpanimon reformaation muistovuoden johdosta kehittämät uudet Reformaatio-oluet.

Oluen sotkemisesta vähäisessäkään määrin reformaation muistovuoteen on Savonlinnassa oltu myös hieman pahoillaan. Joidenkin seurakuntalaisten mielestä se ei sovi, koska kansa juo muutenkin liikaa.

Iltapäivälehti jopa otsikoi Savonlinnan ”seurakunnan revenneen kahtia”, kun ”kirkko lähti mukaan olutbisnekseen”. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa.

Luterilainen kirkko ei edelleenkään oikein voi esiintyä julkisuudessa mielikuvissa, joihin liittyisivät edes olut tai ehtoollispöydän ulkopuolella nautittu viini. Mediakin käyttäytyy asiassa usein lapsellisesti. Tämä on vahinko.

Kovin eri tavalla mitataan tässä(kin) asiassa Suomen ortodoksista kirkkoa, jonka siipien suojassa luostarissa on sekä viinin että viskin valmistusta. Kun Valamon viskibisneksen aloitus uutisoitiin vuonna 2014, ei mediassa juuri näkynyt vastaavanlaista kauhistelua. Päinvastoin.

Soitin toimittajan roolissa tuolloin muutamaan raittiusjärjestöön, joilla ei kuitenkaan ollut ortodoksisesta kirkkoviskistä mielipidettä. Olen varma siitä, että olisi kyllä ollut, jos viskiä olisi puuhannut jokin evl-taho.

Alkoholi on myrkky, ja siksi sen käyttö on taitolaji. Ilmankin voi hyvin – ja terveellisemmin – elää. Toisaalta viini, olut ja muut juomat ovat myös osa kulttuuriamme. Toivon erilaisille, myös pullotetuille, reformaatio- ja luostarihankkeille niiden ansaitsemaa menestystä.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Enemmistökirkon erikoinen taakka

Kolumni: Repeääkö luterilaisten kirkkojen välille railo tänä vuonna Windhoekissa?

Kolumni: Kirkon missiota kannattaa tarkastella myös skismaattisten näkökulmasta

Kolumni: Enkelit pääsevät irti

Kolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Edellinen artikkeliLaiton maahanmuutto vai globaali kodittomuus? – ”Termeillä luodaan asenteita”
Seuraava artikkeliIna Collianderin tuotantoa esillä Tukholmassa

Ei näytettäviä viestejä