Kolumni: Kirkon missiota kannattaa tarkastella myös skismaattisten näkökulmasta

Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Samasta asiasta muistuttaa myös Lähetyshiippakunnan piispan Risto Soramiehen juhlakirja Seurakunta lähellä ja kaukana.

Syksyllä 70 vuotta täyttänyt jubilaari teki aiemmin pitkän uran Kansanlähetyksen työntekijänä Saksassa ja Turkissa.

On todettava, että kirja koostuu monista hyvistä artikkeleista. Ne kiertyvät usein juuri kirkon olemukseen ja sen missioon, lähetystehtävään. Näkökulma aiheeseen on tässä kirjassa toki varsin toisenlainen kuin luterilaisen kirkon omien normatiivisten toimijoiden tuotteissa.

Erityistä mielenkiintoa ansaitsee esimerkiksi Jari Kekäleen artikkeli kirkon ”jälkikonstantinolaisesta” todellisuudesta.

Kekäle pohdiskelee tekstissään niitä teologisia ongelmakohtia, joihin luterilainen kirkko on jo joutunut jäsenkadon ja muiden ongelmiensa keskellä.

Ongelmana hän pitää vuosituhantisen valtiokirkkojärjestelmän henkistä ja teologista laahusta.

Kekäle kritisoi myös uusprotestantismin myötä tapahtunutta irtiottoa traditiosta ja siitä versonutta myöhempää, jopa korostetun ihmiskeskeistä teologiaa.

Kirkon mission kannalta on ensin tunnettava sen olemus. Luterilaisille sen paaluttavat Raamattu ja kirkon tunnustus, joihin on aina uudelleen palattava uusissa tilanteissa.

Lähetyshiippakunnan tuottaman juhlakirjan analyyseissa voi olla kosolti itsehoidollista pyrkimystä tehdä välttämättömyydestä hyve: kirkon pelikentän reunoille ja ulkopuolelle ajautunut yhteisö joutuu määrittelemään tilannetta teologisesti omista lähtökohdistaan.

Silti erityisesti reformaation 500-vuotisjuhlavuotena meille kaikille tekisi hyvää perehtyä kirkon missioon myös toisenlaisten äänien kautta, vaikka sitten jopa skisman toiselta puolelta. Jos kirkkoa, sen olemusta ja missiota tarkastellaan teologisesti syvältä luodaten ja rohkeasti, on olennaisempaa viesti kuin sen kirjoittaja.

Täydellistä synodaalikirjaa ei ole vielä kirjoitettu, mutta sisältönsä puolesta myös Seurakunta lähellä ja kaukana olisi toiminut hyvin jopa viime vuoden synodaalikokouksien yhteisenä virikemateriaalina.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Enkelit pääsevät irti

Kolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Kolumni: Eikö Jeesus olekaan ainoa tie Jumalan luo?

Kolumni: Todennäköisesti Jeesus sovitti synnit

Kolumni: Selkokristinuskoa muslimeille

Kolumni: Kuolleet pyhämme ja kuoleman kulttuuri

Kolumni: Ja Jeesus meni Haram al-Sharifiin

Edellinen artikkeliJuutalaisuuden ja kristinuskon välillä tarvitaan uusia avauksia
Seuraava artikkeli”Luottamushenkilön on pistettävä asiantuntemuksensa likoon”

Ei näytettäviä viestejä