Ilkka Asikainen, 69, on ehtinyt toimia kahdessa seurakunnassa luottamushenkilönä. Juvan kirkkovaltuustossa menossa on kolmas kausi, kaikki kaudet puheenjohtajan tehtävissä.
– En ehtinyt kuin muuttaa tänne, kun oli seurakuntavaalit, ja ne pistivät heti tämmöisiin töihin. Puheenjohtajuus ei kelvannut muille, ja jonkun piti se hoitaa, hän kertoo.
Asikaisen työura kului kunnallisessa sosiaalityössä lukuun ottamatta paria ”syrjähyppyä”, niin kuin hän kutsuu jaksoja Suomen Merimieslähetysseuran (Suomen Merimieskirkko) palveluksessa Puolassa ja Suomen kirkon Sisälähetysseuran (Kirkkopalvelut) palveluksessa Pieksämäellä.
– Näitten järjestöjen luottamustehtäviäkin on tullut hoidettua jälkeenpäin. Kävin kurkistamassa myös kunnallista puolta kunnanvaltuustossa ja kuntayhtymässä, mutta ne eivät olleet minun makuuni.
Seurakunnan ja kunnan luottamustoimissa ja palvelutehtävissä suurin ero on Asikaisen mielestä siinä, että seurakunnassa julistetaan evankeliumia. Se on Raamatusta nouseva seurakunnan erityinen perustehtävä.
– Evankeliumin julistaminen antaa seurakuntatyölle toisenlaisen viitekehyksen kuin kaikelle muulle palvelulle, jota ihmisten hyväksi tehdään.
Yhteiskunnan yhteiset asiat pitää silti hoitaa, samoin kuin seurakunnan talous, virantäytöt ja erilaiset hankinnat.
– Raamatussakin sanotaan, että näitä yhteisiä maallisia asioita pitää tehdä yhdessä, ja sitä varten meillä on olemassa politiikka. Me olemme tavallisia ihmisiä, ja meillä on omat näkökannat ja suhtautumiset poliittisiin ja kristillisiin asioihin.
Hyvä valmistelu lyhentää kokousaikoja
Joissain seurakunnissa politiikka voi aiheuttaa ryhmittymistä, mutta ei Juvalla. Ryhmäkokouksissa kaikki valtuutetut ovat samassa ryhmässä. Asioiden valmistelua varten on saatu tietoa paljon ja joka kantilta. Siksi päätöksiä on ollut hirmuisen helppo tehdä, kehuu Asikainen.
– Toki on järjestetty niin sanottuja koeäänestyksiä ja sanottu, että jos haluatte, niin virallisessakin kokouksessa voidaan äänestää. Mutta koskaan ei ole niitä äänestyksiä tullut, vaan ollaan aina löydetty yhteinen ratkaisu. Viralliset kokoukset kestävät vain vähän aikaa.
Asikaisen mielestä hyvä luottamushenkilö ymmärtää, mitä varten seurakunta on olemassa. Hän pystyy myös keskustelemaan asioista niin, ettei mistään tarvitse riidellä.
– Meitä on erilaisista ammattiryhmistä ja meillä on erilaisia elämänkokemuksia. Seurakunnan valtuutetun tehtävä on tuoda oma asiantuntemus mukanaan ja pistää se vastuullisesti likoon, kun yhteisiä päätöksiä tehdään.
Vain yksi päätös luottamushenkilönä on ollut Asikaiselle vaikea. Ensimmäisen kauden lopulla seurakunnan lähetyssihteeri jäi eläkkeelle, eikä tehtävään saatu hakijoita.
– Silloinen kirkkoherra sanoi minulle, että sinä olet joutava eläkeläinen, hoida sinä tätä tehtävää vähän aikaa.
Asikainen oli jo valittu toiselle kaudelle. Jos hän ottaisi tehtävän vastaan, hän olisi esteellinen toimimaan valtuustossa. Hän kuitenkin toimi lähetyssihteerinä puolitoista vuotta, kunnes tehtävään saatiin hyvä tekijä.
– Olin loppukauden joutomiehenä riviseurakuntalaisena, mutta taas seuraavan kauden alusta puheenjohtajan nuija tuli käteen.
Ikärakenteen muutos vaikuttaa myös kirkkokuoroihin
Tällä hetkellä Juvan seurakuntaan kuuluu arviolta 5 650 jäsentä. Viitisenkymmentä vuotta sitten kunnan asukasluku oli liki kymmenentuhatta henkeä suurempi. Vahvassa maatalouspitäjässä on vielä jonkin verran teollisuutta, mutta työttömyys on kasvava ongelma.
– Tämä on mennyt hirveätä vauhtia alaspäin, koska ei ole töitä nuorille. Nuoret lähtevät pois ja vanhat kuolevat pois. Seurakunta on toistaiseksi vielä vauras ja omillaan toimeen tuleva ja sikäli minusta myös fiksu seurakunta, että olemme juuri saaneet päätökseen talouden ja toiminnan sopeuttamishankkeen.
Sopeuttamisen lähtökohta ei ollut talouden kriisiytyminen, vaan tulevaan haluttiin varautua riittävän ajoissa. Hanke saatiin päätökseen marraskuussa, juuri kun Asikainen oli vaimonsa kanssa Eilatissa patikointimatkalla.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun olin valtuuston kokouksesta poissa näiden vuosien aikana. Päätös oli kuitenkin jo valmiiksi tehty ja kuvio rakennettu, ja päätös oli sitten enää vain muodollisuus.
Ikärakenteen muutos heijastuu myös kuorolauluun, joka on Asikaiselle rakkain harrastus ja yksi evankelioimistyön muoto.
– Juvan kirkkokuoro on hiipuva luonnonvara kuten monen muunkin seurakunnan kirkkokuoro. Väki ikääntyy. Olin pitkään ainoa basso ja tenoreitakin oli vain yksi, mutta nyt meille molemmille on tullut kaveri siihen. Sanoin sitä ennen joskus kanttorille, että ei tämä hirveästi motivoi.
Asikaisen kuoroura alkoi jo 60 vuotta sitten Helsingissä Cantores Minores -poikakuorossa. Sen jälkeen hän on aina laulanut kirkko- ja kamarikuoroissa siellä, missä milloinkin on asunut.
– Kun Juvalle muutettiin, kysyin jo etukäteen Juvan kamarikuoron johtajalta, saisinko tulla siihen mukaan. Kamarikuorolla oli tänä jouluna Savonlinna-kuoron kanssa yhteisprojektina Camille Saint-Saënsin Jouluoratorio.
Kuva: Tuula Heimonen. Puheenjohtaja Ilkka Asikainen on Juvan kirkkovaltuuston kokouksesta poissa vain kerran. Syynä oli viime marraskuinen Eilatin-matka.