Ajoittain kirkossa keskustellaan siitä, onko perusteltua siunata hautaan kirkkoon kuulumattomia. Joidenkin mielestä olisi viisaampaa, taloudellisempaa ja reilumpaa keskittyä palvelemaan vain kirkon jäseniä. Hautaustoimilain näkökulmasta jokaista on kohdeltava samalla tavalla. Myös kirkon omien ohjeiden mukaan vainaja voidaan siunata kirkollisesti, mikäli hän ei ole sitä eläessään vastustanut.
Oman rakkaimman menettäminen on elämän käännekohta. Siinä kohdassa kirkon tehtävä on olla ihmisen rinnalla, lohduttaa ja myös tarjota sitä tukea ja toivoa, jota kukaan muu ei voi tarjota.
Isoissa kaupungeissa on herätty siihen, että hautausmäärät pysyvät ennallaan tai jopa nousevat, vaikka muut toimitusmäärät laskevat. Se on osoitus siitä, että ihmiset haluavat yhä edelleen läheisilleen kirkollisen siunauksen. On kuitenkin täysin mahdollista, että näin ei jatkossa ole, mikäli miellämme hautausmaat puutarhaosastoiksi varsinaisen toimintamme ulkokehälle.
***
Ruotsissa on kaupunkeja, joissa eri tietojen mukaan yhä suurempi osa sairaalassa kuolleista menee niin sanottuun suorapolttoon. Omaisten ei tarvitse kuollutta katsella ja asioita järjestellä, vaan tieto tuhkapaikasta tulee postissa sirottelun jälkeen.
Amerikassa hautaustoimisto on ”funeral home”, joka tarjoaa kaiken. Omasta takaa löytyy juhlatilat, joihin pappi tai Elvis-imitaattori tilataan puhumaan. Kirkko ei liity asiaan välttämättä ollenkaan.
Helsingissäkin on jo vuosikymmeniä voimistunut suuntaus, jossa hautaustoimistot määrittelevät ja suunnittelevat koko prosessin sekä omaisen että kirkon puolesta. Sureva ei mene ensimmäiseksi papin luokse vaan hautaustoimistoon.
***
Se, että kuoleman kohtaava kääntyy mieluummin hautaustoimiston puoleen ennen kirkkoa, ei ole alansa hyvin osaavien hautaustoimistojen syy. Jos emme kirkossa osaa kohdata, olla tavoitettavissa ja tarjota tukea silloin, kun ihminen sitä eniten kaipaa, voimme ymmärrettävästi vierestä katsoa, kuinka tehtävämme hoitaa se taho, jossa ovi aukeaa ennen kuin siihen edes kolkuttaa. On hyvä, että Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymissä on aloitettu hankkeita, joiden tavoitteena on vahvistaa kirkon roolia hautajaiskokonaisuudessa.
Kuoleminen on kirkon keskiössä. Pitäkäämme siitä kiinni. Sitten on helpompi puhua ylösnousemuksestakin.
Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös Teemu Laajasalon muut kolumnit:
Kolumni: Kirkkoherran valinta kuuluisi ensisijaisesti seurakuntalaisille, ei luottamushenkilöille
Kolumni: Onko seurakuntavaaleissa äänestäminen se, missä kirkon huoli sieluista näkyy?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.