Kolumni: Kirkon treenaaminen yhä parempaan iskuun on turhaa, jos jätetään määrittämättä, miksi

Vilpitön hämmästys oli molemminpuolinen. Minä puhuin muutoksesta ja siitä, miten se tehdään. Keskustelukumppani kysyi: miksi kirkon pitäisi muuttua?

Keskustelukumppanin mielestä kirkon pitäisi jatkaa entiseen malliin. Työntekijät ovat hyvin koulutettuja, toiminta laadukasta. Tietenkin työnsä voisi tehdä vielä paremmin, mutta keskustelukumppanin mielestä oli turhaa vaivata ihmisiä jatkuvalla muutoksella.

Juuri muutos on kuitenkin kirkon tehtävä.

***

Toimintasuunnitelmiin kirjataan vuodesta toiseen tavoitteiden sijaan työmenetelmiä, sellaisia kuin ”järjestetään kaksi leiriä”, ”toteutetaan kolme perhemessua” tai ”jalkaudutaan ostarille”. Jos tavoitteita on, ne koskevat toiminnan yleistä päämäärää tai voimavaroja, kuten ”rakennetaan verkostoja” tai ”huolehditaan henkilöstön koulutuksesta”.

Ajatus konkreettisista tavoitteista, joiden toteutumista voisi mitata, on kirkossa uusi. Tai jos sellaisia asetetaan, kuten ”messuaktiivisuus kasvaa”, tavoite koskee kirkkoa itseään.

Olen onneksi nähnyt toimintasuunnitelmia, joissa määritetään jo, miten seurakunta vuodessa muuttuu, kuten ”leirikeskuksesta luovutaan” tai ”toiminta sopeutetaan henkilöstön määrään”. Mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään toimintasuunnitelmaa, joka kertoisi, mikä on alueella asuvien ihmisten elämässä vuoden kuluttua toisin.

Sen sijaan kirkossa uudistetaan messua, virsikirjaa ja kirkkokäsikirjaa, kevennetään hallintoa ja koulutetaan vapaaehtoisia. Hyödyllisiä työkaluja, mutta mitä varten? Kirkon treenaaminen yhä parempaan iskuun on turhaa, jos jätetään määrittämättä, miksi.

Hyvä toimintasuunnitelma asettaa konkreettisen tavoitteen. Vain konkreettisen tavoitteen toteutumista voi toimintakertomuksessa arvioida.

***

Vaikka Kirkkohallitus kerää tilastoihinsa tietoa seurakunnan toiminnan muodoista ja toimintaan osallistuvien määristä, seurakunnan itsensä pitäisi mitata ihan muuta. Kuinka moni viisivuotias oppi iltarukouksen? Kuinka moni perhe päätti sittenkin jatkaa yhdessä? Kuinka moni yksinäinen löysi yhteisön? Kuinka monen kriisiin joutuneen elämä saatiin yhdessä raiteilleen?

Mitä korkeammalle tavoite asetetaan, sitä enemmän ihmisiä tarvitaan sitä toteuttamaan ja sitä suurempi on muutos kaikkien elämässä.

Kirkon tehtävä ei ole muuttaa itseään. Sen tehtävä on muuttaa maailmaa. Uskon, toivon ja rakkauden ylläpitämisen sijaan kirkon työnä on lisätä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kolumni: Kirkko on liian urautunut – ratkaisuna toimii Jeesuksenkin harjoittama palvelumuotoilu

Kolumni: Meillä Suomessa on vaikea rakastaa kirkkoaan

Kolumni: Kirkon uudistumista jarruttaa sarja yksioikoisia uskomuksia

Kolumni: Väkevimmät hengelliset kokemukseni olen saanut kaukana kirkon penkistä – lukiessani yksin

Kolumni: Kirkolla on edelleen varaa olla tarvitsematta ihmisiä, vaikka yhä harvempi tarvitsee kirkkoa

Kolumni: Ikävöin kolmiulotteista Jumalaa

Kolumni: Kun kirkko kääntyy ihmisen puoleen, se kysyy, mitä mieltä ihmiset ovat kirkosta

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKutsuvat sitä rakkaudeksi -seksiopas jaossa Maata Näkyvissä -festareilla – kirja julkaistiin myös verkossa
Seuraava artikkeliKirkkoherra lupasi morsiamensa kanssa: Jos Toivakan äänestysprosentti on yli 40, menemme helmikuussa naimisiin

Ei näytettäviä viestejä