Toimin paikallisseurakunnassa ja Hengen uudistus -liikkeessä seurakuntayhteisöjen syntymisen ja kasvamisen edistämiseksi. Toiminnassani törmään erityisesti kirkon työntekijöiden piirissä kahteen yleiseen vastakkainasetteluun, jotka ovat täysin turhia.
Ensimmäinen vastakkainasettelu tehdään seurakuntayhteisöjen rakentamisen ja yhteiskunnan yhteisöihin liittymisen välillä. Kirkon ammattilaiset tekevät tärkeää yhteisölähtöistä työtä esimerkiksi oppilaitoksissa, sairaaloissa ja muissa instansseissa. Monet paikallisseurakuntien työntekijät ovat hienosti verkostoituneet erilaisiin alueellisiin toimijoihin. He edustavat kristillistä seurakuntaa siellä, missä ihmiset jo ovat.
Menetämme kuitenkin kirkon itseymmärryksen ytimen, jos ajattelemme kirkon työn olevan ensi sijassa kirkon palkkaaman henkilön toimintaa yhteisöissä. Paikallisseurakuntien elävien yhteisöjen rakentaminen on peruslähtökohta, jonka myötä kirkko on yhteistyökumppani ja luonteva toimija yhteisönä.
Tämän näkökulman merkitys korostuu erityisesti kirkon jäsenmäärän laskiessa ja yhteiskunnan moniarvoisuuden kasvaessa. Enää emme voi ajatella, että yhteiskunnan eri yhteisöihin liittyessään työntekijä vain jalkautuu seurakunnan keskelle.
***
Toinen yhtä turha vastakkainasettelu on asettaa vastakkain yhteen kokoontuvat seurakuntayhteisöt ja passiivisempien kirkon jäsenten löyhempi tavoittaminen. On ymmärrettävä, että aktiiviset kristityt ovat kirkon työn tärkein voimavara. Jos kirkko haluaa olla uskollinen kutsumukselleen, täytyy olla olemassa seurakunta, joka tekee sen työtä.
Omassa seurakunnassani olemme panostaneet sekä seurakuntayhteisöjen rakentamiseen että jäsenten kutsumiseen tavoittaviin tilaisuuksiin kuten teatteri-iltoihin ja jääkiekko-otteluihin. Näissä tavoittavissa kontakteissa on ollut ensiarvoisen tärkeää, että aktiiviset seurakuntayhteisöt ovat olleet olemassa. Mikä mieli kaupunkiseurakunnassa on edes esitellä seurakuntaa sen jäsenille, jos seurakunta ei ole monipuolinen ja yhteisöllinen?
Kirkon strategiaksi ei riitä, että pyrimme olemaan merkityksellisiä jäsenillemme. Loppujen lopuksi kirkon tehtävänä on palvella ja kutsua mukaan heitä, jotka eivät kristilliseen kirkkoon kuulu.
Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten, vaan kristityt ovat olemassa kirkon tehtävää varten. Maailmaa palveleva kirkko ei tarkoita seurakunnan ammattimaista viranhaltijaa, vaan sitä pyhien yhteisöä, jossa Augsburgin tunnustuksen kirkkomääritelmän mukaisesti sakramentit jaetaan ja evankeliumia julistetaan.
Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja.
Kuva: Jukka Granström
Lue Matti Hernesahon muita kolumneja:
Kolumni: Kirkon ei kannata taistella trendejä vastaan vaan löytää tähän aikaan sopiva identiteetti
Kolumni: ”Häpeän sinua!”, kirjoitin Kari Kanalalle
Kolumni: Jalkapallovalmentaja inspiroi minua seurakuntatyössä, sillä opin häneltä arvonnoususta