Kirjoitin Kari Kanalalle sähköpostin. Olin juuri kuullut, että Kari-pappi tulisi olemaan televisio-ohjelmassa, jossa vihitään pyhään avioliittoon toisilleen tuntemattomia pareja. Olin raivoissani. Parikymppisen konservatiivisen nuoren miehen viha johti vihaviestiin moiselle liberaalin kristillisyyden airuelle: ”Häpeän sinua!”.
Pari vuotta sitten tapasin Karin pubissa. Hän kysyi minulta: ”Muistatko Matti, että olet kirjoittanut minulle häpeäväsi minua?”. En muistanut. Mutta tunnistin heti, että sellainen minä olin. Paiskasin Karin kanssa kättä ja vietimme mukavaa iltaa.
***
Olin tavallinen arvoliberaali seurakuntanuori, kunnes kymmenen vuotta sitten tulin karismaattiseen herätykseen. Sen myötä minusta tuli intomielinen julistaja. Käytöstapani, kirkkopoliittiset Facebook-päivitykseni ja maailmankuvani ovat ehkä hieman vuosien myötä rakentuneet, mutta sama tuli palaa sisälläni edelleen. Siitä innosta kiinni pitäminen on ollut minulle tietoinen päätös. Tuohon päätökseen johti eräs aivan tietty kokemus.
Lähes kymmenen vuotta sitten keskustelin seurakunnan työntekijän kanssa. Kerroin herätysvisiostani, jonka mukaan seurakunnan pitäisi kutsua jokaista ihmistä henkilökohtaiseen uskoon. Juttujani kuunnellut työntekijä huokaisi ja totesi ylimielisesti: ”Tuollainen minäkin olin sinun ikäisenäsi.”
Silloin päätin, etten koskaan tule hänen kaltaisekseen. Vaikka mitä tapahtuisi, en koskaan aio halveksia tai hävetä sitä nuorta miestä, joka tiesi kaiken ja oli mielestään ratkaisu kirkon ongelmiin. Sen sijaan toivon, että elämäni varrella voisin innostaa niitä nuoria, joiden into läikkyy yli. Mistä muusta kirkolla on yhtä huutava pula kuin innostuneista nuorista, jotka omasta mielestään tietävät, miten koko Suomi voidaan evankelioida?
Jokaisen kirkon työntekijän ja muun vastuunkantajan pitäisi ymmärtää, että omat pettymyksemme ja traumamme eivät saa koskaan ohjata työtä, jota teemme. Omaa historiaansa ei tarvitse hävetä. Vasta kun pystyy hyväksymään, rakastamaan ja arvostamaan omaa tarinaansa sellaisena kuin se on, voi oppia arvostamaan ja hyväksymään toisten tarinat. Kun hyväksyy oman matkansa, voi kohdata myös toisen ihmisen arvostavasti. En halua rakastaa itseäni vain sellaisena kuin olen, vaan myös sellaisena kuin olin matkani jokaisessa vaiheessa. Niin Jumalakin tekee.
***
Kari, en häpeä sinua. Haluan ottaa sinusta mallia. Et koskaan puhu kenestäkään pahaa. Kunpa minusta tulisi siinä kaltaisesi.
Anteeksi Kari. Katumusharjoituksena kannustan loppukauden ajan kannattamaasi Arsenalia.
Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös Matti Hernesahon muita kolumneja:
Kolumni: Jalkapallovalmentaja inspiroi minua seurakuntatyössä, sillä opin häneltä arvonnoususta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.