Arkkipiispa Tapio Luoma asetettiin arkkipiispan virkaan 2018. Sitä ennen hän toimi Espoon hiippakunnan piispana ja Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana. Luoma on teologian tohtori. Hän on syntynyt Kurikassa.
15.6.2022 Tapio Luoma täyttää 60 vuotta. Tämä juttu on osa Kotimaa.fi:n syntymäpäivähaastattelujen sarjaa.
Olet lähtöjäsi pohjalainen, mutta asut nyt arkkipiispantalossa Turussa. Miten muodonmuutos turkulaiseksi on onnistunut?
– Olemme vaimon kanssa viihtyneet hyvin, vaikka meillä ei etukäteen ollut varsinaista suhdetta Turkuun. Se on kaunis kaupunki. Arkkipiispan virassa on paljon matkustamista, joten turkulaisuuteen juurtumiselle ei ole ollut paljon aikaa.
– Sinänsä elämä kaksikielisessä rannikkokaupungissa on minulle tuttua, sillä vaikka olen syntynyt Kurikassa, olen kolmevuotiaasta asti asunut Vaasassa. Vapaa-ajanasuntomme on yhä Ilmajoella.
Miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut sinuun?
– Tieto hyökkäyksestä aiheutti minussa epäuskoisen järkytyksen. Hyökkäyksen myötä menetettiin paljon sellaista, mitä on yhdessä rakennettu. Miten valtio voi toimia noin brutaalisti ja perustella tekojaan irrationaalisin motiivein? Absurdia. Miksi pitää tuhota siviilejä ja siviilikohteita? Venäjän julmuus yllätti.
– Hyökkäys on aiheuttanut myös säikähdyksen, että mitä jos turrun, kun sota pitkittyy ja sotimisesta tulee jokapäiväistä. Hyökkäys on myös heikentänyt luottamusta kansainvälisiin sopimuksiin, jotka ylläpitävät inhimillisiä arvoja sodankin keskellä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon suhteet on laitettu jäähylle. Milloin paluu normaaliin voi olla mahdollista?
– Olemme pitäneet Venäjän ortodoksista kirkkoa vakavasti otettavana keskustelukumppanina, mutta nyt paljastui, että he eivät olekaan sitä mitä luulimme. Venäjän ortodoksinen kirkko hyväksyy kritiikittä valtion sotatoimet. Tietysti tämä on pettymys.
– Juuri nyt näyttää erittäin vaikealta, että suhteet palautuisivat ennalleen, mutta aika näyttää. Oppikeskustelujen aika ei ole nyt.
Mitä ikääntyminen sinulle merkitsee?
– Se on vastaansanomaton tosiasia. En ole aikaisemmin juurikaan pohtinut ikääntymistä, mutta nyt 60-vuotispäivä näyttää olevan sellainen kohta. Ainakin se tarkoittaa, että alkaa viimeinen vuosikymmen työelämässä.
– Olen iloinen elämän rikkaudesta. Samalla siihen sisältyy tietty haikeus tietoisuudesta, että kaikesta itselle rakkaasta joutuu luopumaan. Siinä mielessä tämä on havahtumisen paikka.
– Tässä iässä myös kropassa alkaa tuntua erilaisia vaivoja. Olin keväällä sairaalassa ja kaikkiaan viisi viikkoa poissa työstä sairauden vuoksi. Sairaalassa tunsin olevani turvassa ja tunsin kiitollisuutta terveydenhoitosysteemiämme kohtaan. Sain kuulla esirukouksista puolestani, ja se toi turvaa ja oli hengellisen oppimisen paikka. Sain myös kokemuksen kivusta, joka ei lakannut yölläkään.
– Koen, että mieleni on vielä kuin 20–30-vuotiaan nuoren papin ja perheenisän. Tunnistan myös itsessäni sen pienen pojan, joka aikanaan olin. Oma nuorempi minä tulee entistä kiehtovammaksi.
Onko kirkossa ikäsyrjintää?
– En uskalla väittää, etteikö kirkosta voisi löytyä sitäkin. Kaikkeen syrjintään pitää aina puuttua. Esimerkiksi kirkkoherran tehtävässä kokemuksen voi ajatella olevan eduksi. Toisaalta olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden tulla suuren seurakunnan kirkkoherraksi 39-vuotiaana.
– Mutta erityisen huolissani olen siitä, että nuorille ei tahdo löytyä paikkaa luottamiselimissä. Seurakuntavaaleissa ikärajaa alennettiin 16 vuoteen, jotta nuoret voisivat saada itseään lähellä olevia edustajia läpi. Niin ei kuitenkaan laajemmin tapahdu.
Minkälainen suhde sinulla on aikaan?
–Aika on kiehtova ulottuvuus luodussa todellisuudessa. Ajassa on jotain vääjäämätöntä, se on mitattava ulottuvuus, kellon tikitystä ja ajan hampaan purentaa. Samalla kertaa aika on mahdollista nähdä virtana, jonka mukana uimme ja ihmettelemme ja tarkkailemme asioita ympärillämme.
– Aika on myös armollista, sillä Jumalakin asettui alttiiksi ajalle inkarnaatiossa lähettämällä poikansa osaksi mitattavaa todellisuutta ja kuolemaa. Tuomas Akvinolainen ajatteli, että aikaa on kolmenlaista: aikaa, jolla on alku ja loppu, aikaa, jolla on alku mutta ei loppua – tätä aikaa enkelit Tuomaan mukaan elävät –, sekä aikaa, jolla ei ole alkua eikä loppua.
– Jos ajattelemme, että ajalla on vain alku ja loppu, olemme ikään kuin umpiossa. Mutta jos samaan aikaan todellisuuteemme vaikuttaa ikuisuus, ajasta tulee huokoinen, läpäisevä.
Onko kirkolla aikaa?
– Kirkon tehtävä on sitoutua omaan aikaansa ja kiinnittyä historiaan. Kirkko ei haahuile ja vetäydy ikuisuuden syövereihin, vaan on olemassa ajassa. Oikeastaan aika on kirkon lähetyskenttä, jossa se toimii ja elää ikuisuudesta käsin.
– Kirkko elää tämän ja tulevan ajan rajalla. Sen tehtävä on pitää rajaa auki. Kirkko ei kuitenkaan ole rajavartija, joka estää ylitykset, vaan pikemminkin sillanrakentaja todellisuuksien välillä.
– Kirkolla on kaikki se aika, mikä sillä on. Kirkko ei voi kiirehtiä Jumalan suunnitelmia ja tahtoa. Viime kädessä Pyhä Henki tekee kirkossa työtään oman aikataulunsa mukaan.
Mikä on ollut tähänastisen arkkipiispankautesi vaikein hetki?
– Se sijoittuu heti kauteni alkuun [kesälle 2018], kun tein päätökseen Maata Näkyvissä -festivaaleista [ettei siellä saa järjestää naispapittomia messuja]. Päätös itsessään oli selkeä ja oikea, mutta sen herättämät reaktiot sekä itsessäni että monissa muissa yllättivät. En arvannut, että se, mitä seurasi ottaisi niin koville. Sain kuulla, että arkkipiispaksi valittiin erilainen henkilö kuin luultiin.
Miltä Jumala sinusta tuntuu?
– Jumala tuntuu nyt luotettavalta. Elämän eri vaiheissa Jumala on tuntunut erilaiselta. Joskus Jumala tuntui ankaralta ja vaativalta, vaikka tunnistan, että moni vaatimus nousi itsestäni tai siitä, mitä ajattelin muiden ajattelevan. Joskus ajattelin Jumalasta mustavalkoisesti, mutta enää en siihen pystyisi. Iän myötä Jumalan armollisuus kirkastuu.
– Jumala on mysteeri, ja mysteeri vetoaa paremmin tunteeseen kuin järkeen. Perusperiaate on, että Jumalasta voi tietää vain sen, mitä Jumala itsestään kertoo. Jumala ei kysy keneltäkään, mitä he haluisivat hänen olevan. Jumala on mitä hän on.
Miten vietät syntymäpäiväsi?
– Sunnuntaina 12.6. olin Turun tuomiokirkossa liturgina ja saarnasin. Messun jälkeen oli kirkkokahvit seurakunnalle. Maanantaina 13.6. minulla on vastaanotto Helsingissä Kirkon talossa. Tiistaina 14.6. tuomiokapitulin istunnossa Turussa paljastetaan muotokuvani. Keskiviikkona 15.6. eli varsinaisena syntymäpäivänäni on Turussa isompi juhla.
Lopuksi viisi lyhyttä kysymystä:
Rokki vai ooppera?
– Rokki, sitä on tullut kuunneltua enemmän kuin oopperaa.
Dekkari vai runokirja?
– Dekkari, usein juoni ottaa heti mukaansa.
Sushi vai klimppisoppa?
– Klimppisoppa, lapsuudesta tuttu perinneruoka, otan aina kun on tarjolla.
Jeesus vai Kristus?
– Jeesus, sillä se on historiallisen hahmon nimi ja avain koko kristillisen uskon maailmaan.
Ruusu vai risu?
– Ruusu, se on kaunis, ja uskon että kauneudella ja hyvyydellä saa enemmän aikaan kuin risuilla. Tosin kauniissa ruusussa on myös piikkejä.
Lue myös:
Arkkipiispa sai 60-vuotislahjaksi rukouskirjan – 130 kirjoittajan joukossa on paavi Franciscus
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
”Kirkon tehtävä on sitoutua omaan aikaansa” – Arkkipiispa Tapio Luoma täyttää 60 vuotta