Monissa seurakunnissa eri puolilla maata järjestetään kesän aikana niin ulkoiluretkiä kuin jumalanpalveluksiakin luonnon helmassa. Kirkon toiminnan siirtyminen seurakuntatalojen ulkopuolelle tarjoaa iloa kaikille aisteille. Samalla sielun lisäksi myös ruumis pääsee virkistäytymään.
Kuortaneen urheiluopistolla urheilupappina työskentelevä Eeva-Liisa Helle-Lahti pitää jumalanpalveluselämän viemistä luontoon mieluisana ilmiönä.
– Luonto on monen ihmisen kirkko. Meillä on Suomessa upea luonto, jota voisimme hyödyntää seurakuntien toiminnassa nykyistä enemmän, Helle-Lahti sanoo.
Tänä kesänä muun muassa Helsingissä ja Hämeenlinnassa järjestetään luonnonkauniilla paikoilla metsä-, luonto- ja kesäkirkon nimillä kulkevia jumalanpalveluksia. Erona totuttuun sisätiloissa tapahtuvaan jumalanpalvelukseen, metsässä seininä ovat puut ja kattona taivas.
Soittimia luontokirkkoon ei ole tapana tuoda, joten virret lauletaan ilman säestystä.
– Metsäjumalanpalveluksen liturgiassa huomioidaan tavallisesti luonnon tematiikka. Luontokirkossa luomisen teologia on vahvasti läsnä, ja siten myös kehollisuus, tänään luontokirkon toimittava Savonlinnan vs. kirkkoherra Toivo Loikkanen kertoo.
Vaikkei metsäkirkkoon tarvitse välttämättä patikoida pitkää matkaa, pääsee keho uudella tavalla osalliseksi jumalanpalvelukseen.
– Ulkona aistihavainnot korostuvat – aurinko tuntuu kasvoilla ja tuuli iholla, Loikkanen sanoo.
Kuva: Tuija Pyhäranta