Uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Siten esimerkiksi lähetystyötä ei voi olla tarkastelematta poliittisena tekona, väittää politiikan tutkija Mika Luoma-aho.
Muun muassa poliittista lestadiolaisuutta tutkinut Luoma-aho puhui perjantaina Lähetysjuhlien teologisessa symposiumissa. Hänen mukaansa yleinen vaatimus uskonnon ja politiikan erillään pitämisestä ei kestä lähempää tarkastelua.
Luoma-aho muistutti, että uskonto ei rajaudu ihmisen omassa mielessä heidän poliittisten päätöstensä ulkopuolelle. Julkisessa puheessa uskonnolliset arvot kuitenkin pyritään sulkemaan moniarvoiseen yhteiskuntaan kuuluvien arvojen ulkopuolelle.
Esimerkiksi hän nostaa filosofi Timo Airaksisen lausunnon hallitusneuvottelijoista. Ylen haastattelema Airaksinen harmitteli sitä, että Suomen keskeisimmistä päättäjistä ovat konservatiivikristittyjä.
– Kuin Airaksinen sanoisi, että meillä voisi olla monikulttuurinen yhteiskunta, mutta kun meillä on edelleen näitä uskovaisia. Tulee vähän sellainen olo, kuin huomaisi Teemu Selänteen olevan siviilissä luistelutaidoton, Luoma-aho veisteli Airaksisen ajatuksenkulusta.
Kun uskonnolliset ihmiset itse hyväksyvät vaatimuksen uskonnon ja politiikan sekoittamattomuudesta pohtimatta sen sisältöä, muodostuu Luoma-ahon mukaan erikoinen tilanne. Esimerkiksi Richard Dawkinsin kaltaiset tunnetut uusateistit tunnistavat uskontojen poliittisuuden ja puhuvat siitä.
– Niitä kirjoja myydään miljoonia. Jos me olemme hiljaa, vain ne jäävät ihmisten mieleen, kertoi avoimesti myös omasta sitoutumisestaan kristinuskoon puhunut Luoma-aho.
Uskonto näky myös kansainvälisissä konflikteissa
Monissa maissa ajatusta uskonnon ja politiikan erottamisesta ei tunneta, vaan uskonto on itsestään selvä osa politiikkaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uskonnolla merkittävä rooli monissa konflikteissa ympäri maailmaa, muistutti Lähetysseuran projektipäällikkö Timo Stewart.
Stewartin mukaan konfliktit muodostavat kierteen, jossa syntyvät usein köyhyydestä ja toisaalta ruokkivat köyhyyttä. Siksi niistä kärsivät eniten ne, jotka ovat jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa.
Tässä Stewart näki perustelun myös Lähetysseuran tekemälle rauhantyölle. Lähetysseura on määritellyt painopistealueekseen kaikkein huonoimmassa asemassa olevien auttamisen. Stewart itse työskentelee Myanmarin rauhanprosessin parissa.
Hän muistutti epäoikeudenmukaisien rakenteiden purkamisen olevan vaikeaa, koska aina joku hyötyy niistä.
– Usein on suorastaan liikuttavaa, kuinka kaikki kilpaa korostavat haluaan rauhaan. Mutta kun ongelma ovat ne muut, Stewart sanoi.
Kansliapäällikkö: Missiologiaa liian vähän teologisessa koulutuksessa
Kotimaista poliittisten resurssien jakamisen ja uskonnollisten yhteisöjen välistä suhdetta sivusi myös evankelisluterilaisen kirkon kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. Hän kummasteli, miksi teologian maisteriksi valmistuvan ei tarvitse opiskella pakollisia missiologiasta.
– Tämä asettaa haasteita kirkon täydennyskoulutukselle, Keskitalo sanoi.
Itse missiologiasta eli lähetysteologiasta väitöskirjan kirjoittaneen Keskitalon mukaan lähetystyö on kirkon olemuksen ytimessä. Siksi sen tunteminen myös akateemisella tasolla olisi oleellista kirkon työntekijöille.
Yliopistojen tahto toteuttaa kirkon toiveita koulutuksen suhteen ei ole viime vuosina ollut kovin korkealla. Kolmesta suomalaisesta teologista tiedekunnasta valmistuvista teologian maistereista jatkuvasti pienempi osa työllistyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palvelukseen.
Kuvassa politiikantutkija Mika Luoma-aho (vas.) ja toiminnanjohtaja Seppo Rissanen teologisessa symposiumissa Lähetysjuhlilla Rovaniemellä.
Kuva: Joona Raudaskoski
Lue myös: