Arvio on julkaistu Kotimaa-lehdessä 28.1.2022. Pirkko Saisio sai Kirkon kulttuuripalkinnon 22.3.2022.
***
Finlandia-ehdokkaanakin ollut Passio on Pirkko Saision taidonnäyte. Yli 700-sivuinen romaani laukkaa hengästyttävästi, eri puolille huojuen, historiaa ja ihmisen paikkaa elämän virrassa myötätunnolla kuvaten.
Mutta jos pitäisi pelkistää ja kertoa kassajonossa, mistä romaani kertoo, niin miten sanansa sovittaisi. Romaanissa ei ole yhtä päähenkilöä vaan monta tarinaa ja jokaisessa yksi tai useampi henkilö, jota seurataan. Kuin klassinen venäläinen romaani ikään, ja Venäjälläkin Passiossa liikutaan.
Yksi asia yhdistää kaikkia kertomuksia: koru, joka symboloi juutalaisuutta ja sen pohjalta kehittynyttä kristinuskoa. Koru esittää ensin hyvän ja pahan tiedon puuta, sitten se muuntuu kultasepän käsissä ristiksi ja siitä osaksi ikonin suojusta, riisaa, ja siitä palasiksi, koruiksi, kullaksi ja jalokiviksi, lopulta neuvostorihkamaksi.
Passio kertoo uskonnon muutoksesta ja ihmisistä, jotka joutuvat osaksi tätä muutosta. Se kertoo myös toisena olemisesta ja sisäisestä voimasta.
Passio kertoo kiinnostavia tarinoita ja ihmiskohtaloita sisältäen monta romaanin aihiota tai pitkää novellia. Kyse on vaellustarinasta, jossa vaeltaja on koru, konkreettisen korun muodon ottanut myytti, uskonnon ydin. Ihmiset yrittävät pysytellä historian mukana.
***
Passion tapahtumat alkavat vuonna 1498 Firenzessä, jossa poltetaan roviolla protestantismin edeltäjänä pidetty dominikaani Girolamo Savonarola. Hän esiintyi parannussaarnaajana ja hänen ympärilleen muodostui herätysliike, joka pyrki tiukasti moraaliseen elämään ja kaiken maallisen turhuuden hylkäämiseen.
Käärmettä ja tiedon puuta esittävä ”työmiehen kämmenen kokoinen” koru roikkuu ruhtinatar Vasarin kaulassa. Se on lahja hänen mieheltään.
Alkaa korun muodonmuutos ja siihen eri tavoin liittyvien ihmisten matka halki vuosisatojen. Ensin käydään Venetsiassa, sitten Wienissä, Krakovassa, Goluboje Selossa (kylä Venäjällä), Haapsalussa, Helsingissä (eletään vuoden 1918 tapahtumien aikoja), Solovetskin vankileillä ja lopuksi vielä 1950-luvun Helsingissä.
Uskonto liittyy Passion henkilöiden elämään eri tavoin, eniten ehkä diakoni Andrei Mihailovitš Demidovin elämään. Hän päätyy Goluboje Seloon (Vaaleansiniseen kylään), jonka kirkossa on Jekaterina Laulajan ikoni. Sen riisalla on yhteys ruhtinatar Vasarin koruun.
***
Pirkko Saision tapa kirjoittaa romaanejaan on kiinnostava. Se on ensinnäkin lukijaystävällinen ja helposti lähestyttävä. Teksti on sivuilla pieninä kokonaisuuksina, kohtauksina, joiden välissä on tyhjä rivi. Joskus on vain yksi lause, liki aforismi. Vaikka tyhjiä rivejä täynnä olevien sivujen lukeminen ensin oudoksuttaisi, siihen tottuu nopeasti.
Saisio on teatteri-ihminen, joten dialogi romaanissa on kohdillaan. Passion ihmiset eivät juttele lämpimikseen tai marinoidu sisäisissä tuntemuksissaan. Tarina etenee ja dialogi vie tapahtumia ja toimintaa eteenpäin. Romaanissa on joutuisa ote.
Huolimatta muhkeasta sivumäärästä Passiossa ei ole oikein mitään liikaa, vaikka joskus tarinat ajautuvat lukijan kannalta ehkä liian kauas korun läsnäolosta. Korua pitää tahtomattaan silmällä, vaikka tekstissä tapahtuu paljon muutakin. Mutta aina koru tai sen osa lopulta tupsahtaa esiin, yllättävissäkin kohdin.
Mukana on myös perinteisten sukupuoliroolien ylityksiä, kuten Simeon-täti, mutta historialliseen tilanteeseen soveltaen.
Passio on vakava ja viihdyttävä samalla kertaa. Sen uskonnolliset näkemykset ovat virkistäviä ja poikkeuksellisen oivaltavia.
Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 sivua.
Lue myös:
Kirkon kulttuuripalkinto kirjailija Pirkko Saisiolle romaanista Passio
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.