Kuopion piispa Jari Jolkkonen kommentoi Helsingin Tuomasmessussa ehtoollisen asetussanoista syntynyttä kohua toteamalla, että aika ajoin julkisuuteen nousee erikoisuuksia tavoittelevia pappeja.
HelsinkiMission johtaja ja Tuomasmessun hallituksen jäsen, pastori Olli Valtonen on pitkään käyttänyt Tuomasmessussa kirkkokäsikirjasta poikkeavia ehtoollisen asetussanoja, jossa ehtoollista muun muassa luonnehditaan ”ruoaksi matkalla” ja ”matkajuomaksi”.
Jolkkonen näkee asian osana suurempaa ja kirkossa eri muodoissa ajoittain toistuvaa irtiottoa. Hänen mukaansa keskustelu noudattaa tällöin melko tyypillisesti retorista kaavaa, jonka mukaan pappi ensin perustelee poikkeamistaan apologeettisesti sanomalla olevansa pienen ihmisen puolella tai taistelevansa kirkon selviytymisen puolesta.
– Se oikeuttaa tai suorastaan pakottaa hänet toimimaan vastoin tylsän kirkon jähmeitä pelinsääntöjä, Jolkkonen sanoo.
Kun sitten syntyy ongelmia, Jolkkosen mukaan tällainen pappi ulkoistaa ne muihin.
– Hän ikään kuin aloittaa riidan, ja sitten ihmettelee, kun kirkossa muut riitelevät. Saamme kuulla, että kirkko on suvaitsematon eikä ymmärrä minun nerouttani.
– Toisella kannalla olevat leimataan pahoiksi ja typeriksi. Liberaalit heilauttavat vastustajistaan fundamentalisti-korttia, konservatiivit taas luopio-korttia, Jolkkonen luonnehtii tilannetta.
Lopulta pappi katsoo Jolkkosen mukaan ihaillen peiliin.
– Hän näkee hahmon, joka on puettu sekä marttyyrin kruunuun että profeetan viittaan. Hänen kannaltaan tarinalla on aina onnellinen loppu.
Tällaiset irtiotot eivät Jolkkosen mielestä kasvata kirkkokansan luottamusta pappiin. Pidemmän päälle luottamusta herättää hänen mukaansa pappi, joka kykenee yhdistämään viranhoidossaan yhteiset pelinsäännöt ja sielunhoidolliset näkökulmat.
– Sellainen osoittaa todellista rohkeutta ja kypsää ammattitaitoa. Eikä ripaus körttiläistä nöyryyttä ja itsekritiikkiä tee ollenkaan pahaa, Jolkkonen linjaa.
Jolkkonen on tutkinut ehtoollisteologiaa väitöskirjassaan Uskon ja rakkauden sakramentti. Opin ja käytännön yhteys Martti Lutherin ehtoollisteologiassa (2005).
”Itse muokatut asetussanat eivät synnytä herätystä”
Olli Valtonen on perustellut Kotimaa24:lle käytäntöjään esimerkiksi sillä, että hän taistelee kirkon moniäänisyyden puolesta. Keskustelu sanamuodoista on hänestä traagista, koska ”Suomen kirkko taistelee tällä hetkellä olemassaolostaan”.
Valtonen arvostelee sitä, että kirkon yhtenäisyys vaatisi tiukkaa käsikirjan mukaisuutta. Sellainen kertoo hänen mielestään peloista. Hän haluaa myös sanoittaa suuria kertomuksia ”uudella, raikkaalla tavalla”, jotta ”tämän päivän ihmiset voivat ymmärtää”.
Jolkkonen näkee asian toisella tavalla. Hänen mielestään Valtosen käyttämissä asetussanoissa on paljon teologisia ja käytännöllisiä ongelmia.
Ensinnäkään ei Jolkkosen mielestä ole minkäänlaista näyttöä siitä, että heti kun pappi ryhtyy muokkaamaan Jeesuksen asettamia kasteen tai ehtoollisen asetussanoja oman mielensä mukaan, syntyy suuri herätys ja kirkosta vieraantunut kansa vyöryy messuun.
– Sen sijaan on näyttöä, että jos pappi rikkoo yhteisiä pöytätapoja, hän karkottaa kirkkovieraita. Väärä keino kääntyy hyviä tarkoitusperiä vastaan.
Toinen ongelma omaperäisissä asetussanoissa on Jolkkosen mielestä se, että silloin ehtoollisen sydän pedagogisoidaan, se alistetaan palvonnasta opetuksen välineeksi.
– Tämä on ollut joskus myöhemmän luterilaisuuden ongelma. Professori Heikki Kotilaa, Tuomas-messun kehittäjää, vaivasi esimerkiksi se tapa, jossa liturgi totesi, että ”tämä on Kristuksen ruumis”. Tällainen muuttumattomien rituaalien opettavainen kommentointi oli hänestä vieraannuttavaa ja holhoavaa, Jolkkonen muistuttaa.
Opetuksen oikea paikka on Jolkkosen mielestä luontevasti saarna.
– Siinä voi avata muuttumattoman rituaalin uusia merkityksiä tuoreesti ja koskettavasti.
”Matkaeväs tuo mieleen makkaran, jonka paistan nuotiolla jänismetsällä”
Nyt Tuomasmessussa esillä oleva versio antaa Jolkkosen mielestä väärän kuvan asetussanoista väittämällä esimerkiksi, että Jeesus olisi sanonut ehtoollista matkaevääksi.
– Se ei pidä paikkaansa. Itse keksityissä asetussanoissa ja uskontunnustuksissa on se ongelma, että ne muuttavat ja usein myös kaventavat asian merkitystä. Minulle matkaeväs tuo mieleen makkaran, jota paistan nuotiolla jänismetsällä, Jolkkonen lataa.
Papin ammattitaito mitataan Kuopion piispan mielestä siinä, kuinka rikkaasti ja tilanteeseen sopivasti hän kykenee soveltamaan yhteistä kirkkokäsikirjaa eri tilanteissa. Papin ei Jolkkosen mukaan tarvitse korjata Kristuksen käyttämiä sanoja.
Jolkkonen muistuttaa, että pappisvihkimyksessä pappi lupaa noudattaa kirkon lakia ja järjestystä. kirkkojärjestys taas määrää, että papin on toimitettava jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset kirkkokäsikirjan mukaisesti. Se antaa hänen mukaansa myönteisellä tavalla yhteisen raamin papille ja laatutakuun seurakuntalaiselle.
– Tarkoituksena ei voi olla, että pappi pistää seurakuntalaiset omien henkilökohtaisten mieltymystensä uhreiksi. Jumalanpalveluksen opas ohjaa, miten käsikirjaa sovelletaan yhtä aikaa oikein ja luovasti. Fiksu pappi pystyy yhdistämään nämä, Jolkkonen sanoo.
Sanamagia-termi on reformoitua pilkkaa luterilaisesta ehtoollisopista
Kotimaa24:n haastattelussa Valtonen sanoi vain yhtä formulaa ehtoollisrukoukseen vaativien ajattelun takana olevan ”fundamentalistista sanamagiikkaa”. Hän kertoi myös, ”ettei ollenkaan ymmärrä sitä, että sanotaan, että pitää olla vain käsikirjan hyväksymä muoto”.
Jolkkonen ei hyväksy Valtosen viittausta, jonka juuret hänen mukaansa johtavat reformaatioajan ehtoolliskiistoihin.
– Termin sanamagia kehittivät keskiajalla eräät reformoidut pilkatakseen luterilaista ehtoollisoppia, Jolkkonen sanoo.
Jolkkosen mukaan juuri Tuomasmessu raivasi tietä klassisen ehtoollisrukouksen palauttamiselle luterilaiseen kirkkokäsikirjaan.
– Se oli hieno asia. Ehtoollisrukous ei ole yksityisen kristityn matkakertomus, vaan Jumalan pelastustekojen muistamista tavalla, joka tuo pelastusteot läsnä oleviksi tässä ja nyt.
– Se on ikään kuin rukouksen muotoon puettu Nikean uskontunnustus. Siksi en pappina ala kumpaakaan korjailemaan. Kristityn matkakertomuksille on tilaa esirukouksessa. Tämä puoli tulee hyvin Tuomasmessussa.
Myös teologisesti ja kirkko-oikeudellisesti asia on Jolkkosen mielestä selvä: pappi käyttää asetussanoja lausuessaan kirkkokäsikirjassa olevaa muotoa.
– Mikä vika on Jumalan Pojan ja neljän evankelistan ehtoollista tai kastetta koskevissa sanoissa? Mitä kertoo papista, joka haluaa niitä pikkuisen korjailla? Miksi seurakuntalaisia pitää hoitaa sairaudesta, jota he eivät koe sairastavansa? Jari Jolkkonen kysyy.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
”Tässä on matkajuoma” – ehtoollisen asetussanat hämmentävät
Valtonen perää moniäänisyyttä ”fundamentalistisen sanamagiikan” sijaan