Olli Valtonen toteaa olevansa pahoillaan, jos hänen käyttämänsä ehtoollisen asetussanat loukkasivat jotakuta. Samalla hän sanoo taistelevansa kirkon moniäänisyyden puolesta.
Kotimaa24
uutisoi tänään, että pastori Olli Valtosen viime pyhänä Tuomasmessussa käyttämistä ehtoollisen asetussanoista on noussut pappien Facebook-ryhmässä keskustelua.
HelsinkiMission toiminnanjohtaja, Tuomasmessun hallituksen jäsen Valtonen itse kertoo Kotimaa24:lle, että joku keskustelija olisi jopa todennut, että koki tulleensa ”pahoinpidellyksi” Valtosen käyttämien asetussanojen takia.
– Joku sanoi, että teki mieli oksentaa, Valtonen ihmettelee.
”Sen jälkeen hän otti viinimaljan ja luki kiitosrukouksen. Hän antoi sen ystävilleen ja sanoi, tässä on matkajuoma, ottakaa ja jakakaa se, tämä malja on minun vereni, uusi ja ikuinen liitto. Tämä veri on vuodatettu teidän edestänne ja kaikkien ihmisten edestä, että syyllisyys ja synti sovitettaisiin. Aina kun te tästä juotte, olen minä läsnä. Tämä on Kristuksen veri. Suuri on uskon salaisuus”, Valtonen muun muassa lausui asetussanoja lukiessaan. Sanat poikkeavat kirkkokäsikirjan ehtoollisen asetussanojen virallisesta versiosta.
– Olen tietysti pahoillani siitä, jos asetussanat jotakuta loukkaavat. Arvostan heidän mielipidettään, mutta taistelen sen puolesta, että tietty moniäänisyys kirkossa voisi toteutua. Tämä on aika, jolloin kirkko joutuu taistelemaan olemassaolostaan nykymuodossaan varsinkin Helsingissä, Valtonen lausuu Kotimaa24:lle.
– Tuntuu äärimmäisen surulliselta, että juuri tällöin jotkut papit tai joku osa kirkosta kääntyykin sisäänpäin kun nyt meidän tehtävä olisi avautua ja hengittää ulospäin, hän jatkaa.
Tyynnyttävässä harhassa
Valtonen kertoo Venäjän lokakuun 1917 vallankumoukseen liittyvän tarinan. Tuolloin, päivää paria ennen vallankumousta kirkolliskokous oli keskittynyt Moskovassa keskustelemaan siitä, mikä on papin kaavun pituus. Tuomasmessun asetussanakeskustelussa on Valtosen mielestä nyt vastaavia piirteitä.
Valtonen toteaa keskustelun sanamuodoista olevan traagista, koska Suomen kirkko kamppailee tällä hetkellä elämästään. Esimerkiksi sitä eivät kaikki ymmärrä, kuinka monimuotoisen ihmismosaiikin kanssa kirkko on tekemisissä tämän päivän Helsingissä.
– Jotkut ovat myös sitä mieltä, että saisi vain käsikirjan suosittelemista virsistä veisata, ja että kirkon yhtenäisyys vaatisi sitä. He elävät tyynnyttävässä harhassa. Joskus tulee olo, että ihmiset eivät välitä siitä, mikä on totta, vaan haluavat pitää tyynnyttävät harhansa, jotta selviytyisivät omista peloistaan, Valtonen toteaa.
Valtosen mukaan pappien keskustelussa kritiikkiä esittäneistä muutamat ovat harkinneet myös hänen vetämistään tuomiokapituliin.
– Minulla ei ole mitään sitäkään vastaan, koska kyllähän se vie keskustelua eteenpäin. Se kertoo siitä, kuinka hirveästi kirkossa riidellään kaikista asioita ja riidat ovat äärimmäisen aggressiivisia.
Muotoilu käytössä jo neljännesvuosisadan
Olli Valtonen kertoo käyttäneensä Tuomasmessussa lausumaansa ehtoollisrukousta jo noin neljännesvuosisadan. Vasta nyt asia pomppaa julkisuuteen. Kuten Kotimaa24:n uutisessa aiemmin tänään kerrottiin, rukouksen jäljet johtavat Saksaan ja saksalaisesta aineistoista Teologiseen aikakauskirjaan tehtyyn suomennokseen.
– Suuresti huvittaa, että 28 vuoden jälkeen yhtäkkiä joku nuori pastori pillastuu tästä.
Olli Valtonen itse pitää keskeisenä, että ehtoollisen asetussanoissa tulee mainituksi se, että kyseessä on ”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri ja ruumis” kuten hän Tuomasmessussakin lausui. Muutoin Valtonen katsoo, että asetussanojen kehyskertomus tai ehtoollisrukous voi vaihdella.
Hänen mukaansa Tuomasmessussa luettu ehtoollisrukous oli johdonmukainen kokonaisuus, joka kuvasi kristityn elämää matkana. Siksi asetussanojen yhteydessä puhuttiin myös matkaruoasta ja -juomasta.
– Minulle on hirveän tärkeätä se, että suuria kertomuksia sanoitetaan uudella raikkaalla tavalla, että tämän päivän ihmiset voivat ymmärtää. Tuomasmessu on syntynyt ennen kuin kirkossa oli jumalanpalvelusuudistus. Messussa haluttiin myös rakentaa laboratoriota, jossa voidaan tutkija, miten asioita voidaan sanoittaa eri tavalla.
Kirkko otti uudet jumalanpalveluskäsikirjat käyttöön adventtina 2000.
Valtosen mielestä vain yhtä formulaa ehtoollisrukoukseen vaativien ajattelun takana on ”fundamentalistista sanamagiikkaa”.
– En ollenkaan ymmärrä sitä, että sanotaan, että pitää olla vain käsikirjan hyväksymä muoto.
Yalen vierailijat pitivät kuulemastaan
Viime sunnuntain Tuomasmessuun osallistui noin sata Yalen yliopiston kirkkomusiikin ja liturgian opiskelijaa ja heidän professorinsa. Messu liturgioineen tulkattiin vierailijoille.
Valtosen mukaan ehtoollisrukouksesta tuli hyvä palaute.
– He kiinnittivät huomiota, että ehtoollisrukous sanoitettiin vähän toisella tavalla. He sanoivat, että on Tuomasmessun rikkaus, että siinä on sekä ikivanhaa että uutta aineistoa. Näemme todella paljon vaivaa, että löydämme messuun niin vanhoja rukouksia kuin että voimme soveltaa jotakin uutta.
Kuva: Jani Laukkanen
Lue myös: