SuomiAreenan suuressa uskontokeskustelussa kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin edustajat pohtivat, onko uskonnoille tilaa maallistuvassa yhteiskunnassa.
Lavalle nousivat luterilaisesta kirkosta Turun piispa Kaarlo Kalliala, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvostosta Yaron Nadbornik ja Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar. Keskustelua johti Kallialan erityisavustaja Jaakko Heinimäki.
Heinimäki avasi keskustelun kysymällä panelisteilta, mihin tarvitaan kolmea monoteistista uskontoa. Esimerkkinä hän mainitsi keskiajan Espanjan Andalucian, jossa kristinusko, juutalaisuus ja islam elivät yhdessä toisiltaan oppien.
Kallialan mielestä ajatus uskontojen yhdistämisestä ei ole realistinen.
– Olemme kaikki Abrahamin lapsia ja meillä on yhteinen perinne, mutta erot ovat lopulta perustavanlaatuisia, Kalliala arveli.
Hajjarin mukaan on väärin ajatella, että toisen pitäisi muuttua samanlaiseksi kuin minä olen.
– Olemme naapureita. Meidän on pystyttävä sopuun niin, että jokainen voi säilyttää oman identiteettinsä.
Nadbornik käytti vastauksessaan vertausta jääkiekkoon, jossa hyvä pelaaja pystyy kuljettamaan kiekkoa ja katsomaan samalla ympärilleen. Hänen mielestään katse pitäisi pystyä nostamaan kiekosta.
Nadbornik arvioi, että uskonnon tila on kapenemassa. Hän kertoi pelkäävänsä, että suvaitsevaisuuden nimissä ollaan rakentamassa yhteiskuntaa, joka ei enää ymmärrä uskontoja.
– Uskonnollinen lukutaito heikkenee ja suvaitsevaisuus tosiasiassa vähenee, kun yhteiskunnan tasapäistämiseksi uskonnollisten yhteisöjen tapoja yritetään riisua pois. Jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus noudattaa omaa tapaansa uskoa, Nadbornikin toivoi.
Kalliala käytti esimerkkinä ruokarukouksia, jotka on joissain kouluissa korvattu ruokaloruilla.
– Ei missään kulttuurissa aloiteta ruokailua loruilemalla, hän puuskahti.
Heinimäen mielestä uskonto on tänä päivänä samanlainen tabu kuin seksi muutama vuosikymmen sitten.
– Uskonto on intiimi asia, josta ei ole hyväksyttyä puhua kodin ulkopuolella, hän sanoi.
Koulujen uskonnonopetus sai kiitosta keskustelijoilta. Hajjarin mielestä on hyvä, että lapsi oppii ensin tuntemaan oman kulttuurinsa ja tutustuu sitten vasta muihin uskontoihin. Hän vertasi uskontoa kieleen. Oppiakseen muita kieliä, täytyy tuntea äidinkielensä.
Kalliala korosti, että uskonnonopetuksessa on syytä välttää joko tai -ajattelua. Hänen mielestään on tärkeää, että opetuksessa tutustutaan myös muihin uskontoihin.
Kuva: Markus Mäki