Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry kysyi SuomiAreenassa Porissa, mihin kehitysyhteistyötä tarvitaan. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että pikavoittojen sijaan tulisi tehdä pitkäjänteistä työtä kehitysmaiden hallinnon parantamiseksi.
Täydellisessä maailmassa kehitysyhteistyötä ei tarvittaisi lainkaan. Keskustelijoiden mukaan tällaisessa maailmassa talouspoliittiset päätökset perustuisivat demokratiaan, tuloeroihin puututtaisiin verotuksen avulla, jokaisella olisi mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään ja sosiaalipolitiikka olisi globaalia.
Kehitysyhteistyötä kuitenkin tarvitaan, koska maailma ei ole täydellinen. Avun antamisen muodoista ja kanavista keskustelijat ovat eri mieltä. Kansanedustaja Simon Elo (ps.) kannattaa omaehtoista auttamista valtiojohtoisen auttamisen sijaan.
– Suora budjettituki hallinnolle on tae siitä, että raha valuu vääriin käsiin. Suomalaisten verot tulee käyttää meidän palveluihimme sen sijaan, että maksamme tulonsiirtoja ulkomaille. Luotan kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten haluun auttaa, hän sanoi.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) ei usko, että vapaaehtoinen auttaminen riittäisi, koska asenne kehitysyhteistyöhön on muuttunut. Edellisen laman aikaan 1990-luvulla ei leikattu kehitysyhteistyöstä, vaikka Suomen taloudellinen tilanne oli tukalampi kuin nyt. Pietikäisen mielestä auttajat tavoittelevat pikavoittoja pitkäjänteisen työn kustannuksella.
– Leikkaukset ovat aina poliittinen valinta. Kehitysyhteistyö ei ole tuhlausta vaan investointi paremman maailman puolesta. Valtiot eivät ole erillisiä saarekkeita.
Pietikäisen mukaan globaalia sääntelyä on liian vähän.
– Demokratia ei ole kansanluonne vaan järjestelmä, joka on luotu lainsäädännöllä.
Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen huomautti, että autettavien maiden hallinnon kehittäminen vaatii paljon aikaa ja rahaa.
– Hallinnon ja infrastruktuurin kehittämistyö on kaiken perusta, vaikka siitä ei saakaan revittyä otsikoita. Ilman toimivaa hallintoa yritykset tai kansalaisjärjestöt eivät voi auttaa.
Hallitus aikoo leikata kehitysyhteistyöstä lähes puolet ensi vuoden aikana. Lappalaisen mukaan tehty työ valuu monissa paikoissa hukkaan ja hyvät hankkeet kaatuvat leikkausten seurauksena.
Lappalainen kannattaa kehitysyhteistyölakia, jossa määriteltäisiin yhteistyön tavoitteet pitkällä tähtäimellä. Vastaavanlainen laki on muun muassa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.
– Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, jotka koskevat yhtä lailla yrityksiä ja järjestöjä.
Media saa kritiikkiä kaikilta. Elon mukaan media syyttää leikkauksista perussuomalaisia, vaikka kyseessä on hallituksen yhteinen päätös, johon myös muut hallituspuolueet ovat sitoutuneet.
Teollisen yhteistyön rahaston Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi puolestaan harmittelee sitä, että mediassa kerrotaan enemmän kehitysyhteistyön ongelmista, kuten korruptiosta, kuin onnistuneista hankkeista.
– Mielikuva siitä, että yhteistyöllä ei saada mitään aikaan, on vanhanaikainen. Tietoa on paljon, mutta se ei aina kulje päättäjillä ja kansalaisille asti. Viestintä on tältä osin epäonnistunut.
Hyviä uutisia kuitenkin on. Toimittaja ja tietokirjailija Kukka Ranta kertoo, että lukutaitoisten määrä on kansainvälisesti noussut ja lapsikuolleisuus puolittunut. Kukan mukaan kehitysyhteistyö on kokonaisuus, joka tulisi ottaa huomioon myös muussa politiikassa.
– Kehityspoliittiset suunnitelmat liian lyhytkatseisia. Toisella kädellä annetaan apua, mutta toisella pahennetaan tilannetta.
Esimerkkinä hän mainitsi varakkaiden maiden harrastaman ryöstökalastuksen, joka on vienyt elinkeinon tuhansilta ihmisiltä.
Keskustelun juontajana toimi stand up -koomikko ja toimittaja Ali Jahangiri. Tilaisuudessa esiintyi myös pop-artisti Diandra, joka on kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden lähettiläs.