Millaista perhe-elämä on pohjoiskarjalaisen isän silmin?
Lapselliset miehet -blogin perustaneen Topi Linjaman mielestä kysymys isien näkökulmasta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Hän kuvaa isyyttä hyödyntämättömänä yhteiskunnallisena potentiaalina.
Idea blogin perustamisesta syntyi Linjaman kartoittaessa Pelastakaa Lapset ry:lle, millaisten kysymysten pohjoiskarjalaiset isät painivat ja millaista toimintaa he toivoisivat isä- ja miestyöltä.
– Kartoituksessa ilmeni, ettei isyys yhdistä miehiä samalla tavalla kuin äitiys naisia. Miehiltä puuttuu paikkoja ja sanoja puhua siitä, mitä on olla isä, Linjama sanoo.
Blogin tarkoitus on osaltaan paikata tätä aukkoa. Seitsemän vapaaehtoista kirjoittajaa löytyi helposti. Tasan kuukausi sitten toimintansa aloittanut blogi ylitti alkuviikosta yli kymmenen tuhannen kävijän rajapyykin.
Kirjoittajat ovat kertoneet kirjoittamisen vaikuttaneen myönteisesti heidän tietoisuuteensa vanhemmuudestaan. Linjama kehottaakin kaikkia isiä kirjoittamaan kokemuksistaan, joko blogiin tai itselleen.
– Peruspilarina työssäni on väittämä, että isän sitoutuminen vanhemmuuteen hyödyttää sekä isää, lasta että äitiä. Se hyödyttää myös yhteiskuntaa. Sitoutuessaan vanhemmuuteen mies esimerkiksi elää todennäköisemmin terveellisemmin eikä joudu terveyspalveluiden piiriin, Linjama sanoo.
Linjama kuvaa monen miehen olevan ikään kuin pallon päällä lapsen syntyessä. Siitä valuu helposti joko perheen ytimeen tai siitä pois. Esimerkiksi kielteiset kokemukset äidin liiallisesta tilan haltuunotosta lapsen syntymän jälkeen voivat saada isän poistumaan hiljaa autotallin kautta perheen elämästä.
– Meillä on hyvä neuvolasysteemi. Mutta kun puhutaan vain äiti- ja lapsineuvolasta, isät eivät edes hoksaa soittaa sinne ja pyytää apua. Isäneuvolan kaltaisia viritelmiä on kokeiltu ainakin Vaasassa.
Myös isien jaksamiseen kannattaa kiinnittää huomiota
Julkisuudessa Linjama tunnetaan vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kokemuksia käsitelleen kirjan toimittajana. Hän on itsekin kasvanut liikkeen piirissä, mutta irtautunut siitä viime vuosien aikana.
Vaikka blogilla ja muilla sen kirjoittajilla ei ole samanlaisia yhteyksiä vanhoillislestadiolaisuuteen, blogissa pohditaan avoimesti myös uskonnon ja isyyden suhdetta. Linjama kertoo jo kysyneensä vierailijoiksi myös teologeja ja yhtä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispaa.
Vanhoillislestadiolaisuus on ollut pitkään esillä ehkäisykiellon takia. Viime vuonna ilmestynyt Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan tietokirja Usko, toivo ja raskaus käsitteli kielteisen suhtautumisen perhesuunnitteluun vaikutusta perheisiin. Pauliina Rauhalan
Taivaslaulu-romaani kuvasi suurperheen äitiä, joka uupuu perheen kasvamisen vuoksi.
Linjaman mielestä isien näkökulma on jäänyt yleisestikin perheiden jaksamisesta keskusteltaessa taka-alalle. Jos äiti esimerkiksi kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, liian harvalle tulee mieleen kysellä isän jaksamisesta.
Linjama toivoo, että mukaan saataisiin myös kuvaus esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen suurperheen elämästä isän näkökulmasta.
– Miten monta sosiaalista kontaktia perheen piirissä voi päivän aikana ollakaan. Tulen varmasti tällaista kysymään. Otamme vastaan mitä erilaisimpia kirjoituksia, Linjama sanoo.