Kastetaanko heistä luterilaisia? lierihattuinen isoäiti kysyy neuvottuaan tietä Helsingin Kulosaaren kirkolle.
Pitkät valkoiset ruusut kysyjän kädessä saivat hänet tiedustelemaan, vietetäänkö kirkolla ristiäisiä. Kyllä vietetään. Kastettavina on kaksi islamista kristinuskoon kääntynyttä irakilaista miestä.
– Oi, se on hienoa! isoäiti huudahtaa ja nostaa peukun pystyyn.
Kastettavat, heidän kumminsa ja pääkaupunkiseudun arabiankielisen työn pastori Ramez Ansara ovat tulleet kirkolle hyvissä ajoin. Kastettavat pukevat sakastissa ylleen valkoiset albat. Toinen nostaa hupparinsa hupun alban päälle ja näyttää aivan kapusiinimunkilta.
Ramez Ansaran seurakuntaan kuuluu noin 230 jäsentä. Kansallisuudeltaan he ovat syyrialaisia, irakilaisia, palestiinalaisia, egyptiläisiä ja libanonilaisia. Ansara johtaa joka viikko kolme arabiankielistä messua eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ohjelmassa on lisäksi tilaisuuksia naisille, nuorille ja lapsille.
Edellisenä pyhänä yhteisö yllätti Ansaran järjestämällä tälle pappisvihkimyksen vuosijuhlan. Silloin Kulosaaren kirkossa oli 150 henkeä juhlistamassa sitä, että Ansarasta tuli 17 vuotta sitten Palestiinassa luterilainen pappi.
Tänään väkeä on vain parikymmentä henkeä. Sekään ei ole vähän paimenelle, joka haluaa kohdata jokaisen messuvieraan henkilökohtaisesti.
{kuva_cd4b0619-2be8-4dc9-a959-7e18ee00552b}
Saarnassa vilahtelee tuttuja sanoja: Allah, saria ja suura. Eivät ne ole islamin omaisuutta. Kun arabiankieliset kristityt puhuvat Jumalasta, hänen antamastaan laista ja Raamatun luvuista, he käyttävät näitä kolmea sanaa.
Teinityttö, kaunis kuin Raamatun Raakel, on pukeutunut läpikuultavaan paitaan, joka on valahtanut alas toiselta olkapäältä. Jos hän eläisi islamin sääntöjen mukaan, hänestä olisivat näkyvissä vain kasvot, tiukimpien sääntöjen mukaan ei niitäkään.
Ramez Ansara on ekumenian ystävä. Hän on luonut messukaavan, johon hän on ottanut mukaan mausteita idän vanhojen kirkkojen perinteistä. Mariallekin hän on raivannut tilaa, jotta myös Jumalanäidiltä lohtua etsivät tuntisivat olonsa kotoisaksi.
Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Thuraya Al Jammali istuu penkissä hieman levottomana ja yrittää imeä itseensä rauhaa messun lauluista, saarnasta ja ehtoollisesta. Hänet kasvatti Etelä-Irakin Basrassa katolilainen äiti, ja sen vuoksi hän arvostaa Ansaran ekumeenista henkeä.
Muslimi-isän tyttärenä hän ei kotimaassaan voinut saada kastetta eikä käydä kirkossa kuin salaa. Äiti kuitenkin opetti kaikille seitsemälle lapselleen oman uskonsa salaisuudet. Thuraya Al Jammalille uskosta tuli niin tärkeää, että hän ryhtyi käymään salaa kirkossa. Matkalla hän piiloutui huiviinsa, ettei kukaan tunnistaisi häntä. Kirkon ovella hän puolestaan yritti piilottaa huivinsa, ettei kukaan epäilisi häntä muslimiksi. Monet seurakunnat eivät uskalla ottaa vastaan muslimeita vaikeuksien pelossa.
Basrassa öljy-yhtiö Shellin palveluksessa työskennellessään hänen salaisuutensa paljastui. Yhtiössä oli töissä Iranista kotoisin olevia shiiamuslimeita, jotka jättivät hänen työpöydälleen uhkaavan paperin. He vaativat Thuraya Al Jammalia luopumaan työstään, tai muuten… Miehet olivat närkästyneitä siitä, että nainen ei peittänyt kaikkia hiuksiaan huolellisesti eikä osallistunut muslimien rukoushetkiin.
{kuva_0145b281-803c-44a9-b7b0-359713e132e4}
Matka Suomeen kahden kouluikäisen lapsen kanssa oli painajainen. Hän kulki 13 maan kautta, hukkasi poikansa useaksi päiväksi johonkin metsään ja ylitti Välimeren hengenvaarallisella aluksella.
Messussa on kasteen vuoro. Thuraya Al Jammali seuraa toimitusta liikuttuneena. Aikuiset miehet kumartuvat hartaina kastemaljan ylle. Ramez Ansara valuttaa heidän päälaelleen vettä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä ja siunaa heidät pyhällä ristin merkillä.
Ensi viikolla olisi Thuraya Al Jammalin ja hänen lastensa vuoro. Suurta hetkeä on edeltänyt kymmeniä tunteja rippikouluopetusta ja itsenäinen Johanneksen evankeliumin opiskelu.
Miksi kaste on hänelle tärkeä?
– Saan siinä uudestisyntymisen lahjan. Jeesus antaa minulle kaikki syntini anteeksi, ja saan ikuisen elämän, Thuraya Al Jammali vastaa.
Messun ja kahvittelun jälkeen Ramez Ansara tekee sakastissa kasteisiin liittyviä paperitöitä. Kummitodistuksia kirjoittaessaan hän toteaa tyytyväisenä, että enää ei aina tarvitse pyytää kummeiksi seurakuntien työntekijöitä, vaan omassa joukossa on jo monta tehtävään sopivaa maallikkoa.
Kaikkiaan Suomessa asuu Ansaran arvion mukaan noin 1 000 arabiankielistä kristittyä.
Entä kuinka paljon Suomessa on kristityksi kääntyneitä entisiä muslimeita? Kirkon maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia ja Lähetysyhdistys Patmoksen muslimilähetystyöntekijä Timo Keskitalo ovat arvioineet, että luterilaisiin seurakuntiin on kastettu parisataa muslimitaustaista kristittyä.
Kun mukaan lasketaan vapaat suunnat ja sitoutumattomat seurakunnat, kasteita on ollut vuoden aikana noin tuhat, Keskitalo ynnää.
Suomen helluntaikirkon maahanmuuttajatyöryhmän puheenjohtajan Timo Kekolahden mukaan luvut voivat olla isompiakin. Hänen tietojensa mukaan helluntaiseurakuntiin on kastettu 400–600 entistä muslimia.
Kekolahti ei yllättyisi, vaikka kaikista viime vuonna saapuneista 20 000 irakilaisesta, 5 000 afganistanilaisesta, 900 syyrialaisesta ja 600 iranilaisesta turvapaikanhakijasta kristityiksi kääntyisi lähivuosien aikana jopa kymmenen prosenttia.
Somalien keskuudessa kiinnostusta kristinuskoa kohtaan ei sen sijaan ole juuri havaittu.
{kuva_5cb75748-b83b-498c-ab40-e91eb42960d0}
Vaikka kääntyneitä olisi tuhansien sijaan vain satoja, kaikki tätä sarkaa kyntävät, kylvävät ja korjaavat ovat saman ongelman edessä. Kristillisen opetuksen ja rinnalla kulkemisen tarve on huutava.
Ramez Ansaraa vaivaa jatkuvasti, ettei hän ehdi kuin pienen osan siitä mitä haluaisi. Lukemattomat ihmiset odottavat häneltä apua, opetusta ja arkista ystävyyttä. Hän on kastanut 32 muslimitaustaista kristittyä ja viettänyt sitä ennen jokaisen kanssa useita kymmeniä tunteja opettaen ja keskustellen. Juuri nyt hänellä on kasteopetuksessa neljä henkilöä.
Häneltä pyydetään apua myös arkisiin asioihin, kuten pesukoneen varaosan löytämiseen ja asiakirjojen laatimiseen.
– Työtä on loputtomasti, ja ihmiset asuvat kaukana toisistaan. En selviä yksin. Olen ajatellut järjestää johtajiksi sopiville henkilöille koulutusta. Rukoilisimme ja opiskelisimme yhdessä Raamattua. Vähitellen heistä kasvaisi opettajia, ja minä voisin joskus pitää lomaa, Ansara suunnittelee.
Kristityiksi kääntyvät turvapaikanhakijat ovat suomalaiselle kirkkokansalle tarpeellinen peili. Se näyttää, ovatko seurakunnat yhteisöjä, joista kaiken menettänyt voi löytää hengellisen kodin ja uuden perheen, kirkon maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia sanoo.
Peilistä näkyy melko usein joukko, joka ei usko sopivansa tehtävään. Eikä epävarmuus mikään ihme olekaan. Ei kenenkään ole helppo kuvitella, millaista on elää perheensä hylkäämänä, maansa ja kulttuurinsa menettäneenä muukalaisena, joka ei tiedä, saako hän jäädä vai pitääkö hänen palata hengenvaaraan.
Rimaa ei kuitenkaan pidä asettaa korkealle. Se on jo paljon, että on käytettävissä, Laihia muistuttaa.
– Kristillinen sisaruus ja veljeys on vahvaa ainesta. On arvokasta kuunnella, mitä toinen haluaa kertoa ja mitä hän haluaa kysyä.
Laihia on juuri palannut Tukholmasta Pohjoismaisten kollegojen kokouksesta.
– Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa pohditaan ihan samoja kysymyksiä. Kun muslimi kääntyy kristityksi, emme voi tyytyväisinä jättää häntä jatkamaan matkaa omin avuin. Kaste ei ole päätepiste vaan vasta alku, Laihia toteaa.
Hän on huolissaan hengellisen tuen löytymisestä kaikille uusille tien kulkijoille.
– Olisi oivallista, jos he saisivat kummeiksi ihmisiä, jotka näkevät tehtävänsä matkakumppanuutena ja toinen toisensa tukemisena.
Kirkkohallitus ja Tampereen seurakunnat kutsuvat perjantaina 4. marraskuuta Tampereelle kaikkia, joita kiinnostaa kokemusten vaihtaminen ja verkostojen rakentaminen maahanmuuttajien parissa tehtävän työn hyväksi.
Koko päivän kestävässä tilaisuudessa mietitään, mistä löytyy kummeja, muita ystäviä, opettajia ja sopivaa opetusmateriaalia arabiankielisille kristityille.
Oppaina toimivat lähetysjärjestö Sanansaattajien työntekijä David Ezzine sekä pastorit Ramez Ansara, Mark Saba ja Samuel Luak. Kirkkohallituksesta on mukana Marja-Liisa Laihian lisäksi kansainvälisen työn koordinaattori Vesa Häkkinen.
{kuva_3937013b-412f-4979-a05f-f9e5b8af1173}
Ramez Ansara on saanut paperityöt valmiiksi Kulosaaren kirkon sakastissa. Monet irakilaiset messuvieraat ovat jääneet kauniin kirkon liepeille viettämään pyhäpäivää. Vastaanottokeskuksiin ei ole kiire palata.
24-vuotias Omar Hussein Abu Said viivyttelee paluutaan Espoon Nihtisillan keskukseen. Hänellä on surullisissa silmissään päättäväinen katse. Maaliskuussa hän sai isältään Bagdadista kirjeen, jossa tämä sanoutui irti luopiopojastaan ja ilmoitti, että kuka tahansa saa tappaa hänet rangaistukseksi islamin hylkäämisestä.
Omar on ottanut uudeksi nimekseen Paulos ja haluaa seurata Jeesusta kuin Paavali. Hän ei halua kieltää uutta Mestariaan, maksoi mitä maksoi.
Paulos kiinnostui kristinuskosta jo Bagdadin yliopistossa taloushallintoa opiskellessaan. Muslimien väliset sodat ja arabimaiden ongelmat vaivasivat häntä. Hän ryhtyi lukemaan Koraania ymmärtääkseen, tarjosiko se keinon hillitä väkivaltaa vai oliko se peräti väkivallan syy.
– Siellä oli paljon käskyjä tappaa uskottomia, Paulos vastaa hiljaisella äänellä.
Hän halusi verrata Koraanin opetuksia Raamattuun ja etsi netistä arabiankielisen Uuden testamentin. Evankeliumeista hän löysi Jeesuksen, joka käski rukoilla vihamiesten puolesta ja siunata vainoojia.
Suomeen päästyään Paulos etsi tiensä kirkkoon ja kysyi, oliko hänen mahdollista tavata arabiaa osaavaa pappia.
Ramez Ansara ja Paulos tapasivat ostoskeskus Jumbossa. Ensimmäinen keskustelu kahvikupin äärellä kesti kaksi tuntia. Siitä asti Paulos on ollut Ansaran seurakunnan aktiivisimpia jäseniä.
Paulos oli pari päivää sitten turvapaikkahaastattelussa. Häntä jännittää, miten käy. Illalla hän lukitsee oven, ettei kukaan tekisi hänelle – luopiolle – yöllä pahaa. Unta odotellessaan hän ajattelee usein lempikohtaansa Raamatusta: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Pastorikin yrittää rauhoitella nuorta veljeään:
– Muista Paulos, että vaikka kaikki ihmiset hylkäisivät sinut, Jeesus ei koskaan hylkää. Nyt me olemme sinun uusi perheesi.
Kuvat: Ville Palonen
Lue myös: