Irja Askola: "Nyt tuntuu, että se on tässä tämä päätös"

Joulunalusviikon keskiviikkona Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola ilmoitti, että hän jää eläkkeelle ensi vuoden marraskuussa. Askola kertoo Kotimaa24:lle, että hän mietti päätöstä hyvän tovin.

– Puoli vuotta olen tätä pureksinut itsekseni, keskustellut pienissä piireissä ja rukoillen miettinyt. Kun jonakin päivänä se eläköitymisilmoitus täytyy jättää, niin mietin erilaisia aikatauluskenaarioita ja sitä, että täytän ensi vuonna 65 vuotta. Se ei ole kummallinen tai tavaton ikä jäädä eläkkeelle, hän sanoo.

– Kun sen ilmoitin tuomiokapituliin ja työtovereilleni, silloin oikeasti vapisin sisäisesti. Nyt tuntuu, että se on tässä tämä päätös.

Hänen ilmoituksensa on saanut lukuisat ihmiset ottamaan häneen yhteyttä ja kertomaan yllättyneisyydestään.

– Sain valtaisasti viestejä eri kanavia pitkin. Ilmoitukseni näytti olevan monille suuri yllätys, jopa ikävuoteni näytti olevan.

Viesteissä on useimmiten kiitetty ja hämmästelty, Askola kertoo. Silti on myös niitä, jotka ovat hänen eläkkeelle jäämisestään "iloisia ja helpottuneita", hän myötää.

– Sekin on kirkkomme todellisuus.

Helsingin hiippakunnan piispana Askola on usein kommentoinut kirkon kehitystä ja kipupisteitä, kuten esimerkiksi maaliskuussa muuttuvaa avioliittolakia. Hän on aiemmin muun muassa kertonut, että hän toivoo samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista.

Askola toivoo voivansa piispana vielä edistää sitä, että "kirkko kääntää kellonsa kansalaisyhteiskunnan suuntaan".

– Olemme pitkään tarvinneet kirkon jäseniä yleisöksi, istumaan. Minusta ainakin omassa hiippakunnassani on löydetty se ilo, miten kirkon jäsenet tuovat osaamistaan ja kritiikkiäkin tähän meidän perusmissioomme. Toivon, että oman piispan toimiston väen ja fiksujen kirkkoherrojen kanssa vahvistetaan kirkon olemusta kansalaisyhteiskunnassa.

Askola odottaa myös sitä, miten alkavan vuoden Suomi100-juhlissa muistettaisiin suurmiesten lisäksi "näkymättömiä, vahvoja naisia".

– Se näkyy käsikirjoitusten rukouksissakin. Niissä mainitaan Abraham, ei Saaraa. Paavali, ei Lyydiaa.

Tällaisia naisia löytyy Suomenkin historiasta, Askola toteaa. Heidät pitäisi vain löytää.

– Olen itse puhunut vahvasti siitä, että näitten kätkettyjen, näkymättömien tarinoiden voima on tuotava esille. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että evakkomummo kertoo Ahmedille rankan matkansa traagisuuden.

Hän odottaa myös sitä, miten pian koittava sisällissodan muistovuosi otetaan vastaan.

– Toivon erityisesti, että vuonna 2018 sukujen kätketyille, hävetyille ja piilotetuille tarinoille tulisi tilaa.

Eläkkeelle jäämisen jälkeistä aikaa Askola ei vielä ehdi miettiä. Ensin on kaitsettava Helsingin hiippakuntaa vielä kymmenen kuukautta.

– Se on se, mihin nyt satsaan. Kerron suunnitelmistani myöhemmin, kunhan ne omalle sydämelleni avautuvat.

Kuva: Linda Tammisto / Kirkon kuvapankki

Lue myös:

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola jää eläkkeelle marraskuussa 2017

Arkistojuttu: Analyysi: Piispanvaalit heräämässä