Piispanvaalirintamalla on ollut pitkään hiljaista, mutta seuraavien kierroksien kumina kuuluu jo kuin kaukainen ukkonen.
Oulun piispa Samuel Salmi on täyttänyt 65 vuotta. Helsingin piispa Irja Askola ja arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala täyttävät tänä vuonna 64 vuotta.
Tämän hetken piispojen eroamisikä on 68 vuotta, mutta eläkkeelle voi halutessaan jäädä muutamia vuosia aikaisemmin. Jo ensi vuosi voi olla piispanvaalivuosi.
Ketkä voisivat olla seuraavat piispat? Kotimaa soitti gallupmielessä monille papeille ja eräille muille asiaa tunteville arkkihiippakuntaan sekä Helsingin ja Oulun hiippakuntiin. Koska kukaan piispa ei ole ilmoittanut eläkkeelle jäämisestään, keskustelu seuraajista on toistaiseksi laimeaa. Muutama vastaaja kertoi, ettei vielä missään ole törmännyt keskusteluun aiheesta.
Piispapörssi ei siis vielä ole kuumentunut. Mutta tietyt nimet ovat kysyttäessä kuitenkin monien huulilla.
Oulun hiippakunta
Oulun hiippakunnassa vahvimmilta piispaehdokkailta tuntuvat alun perin Karungista kotoisin oleva ja pitkään Jyväskylän kirkkoherrana työskennellyt Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja Oulun Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen.
Pesosen vahvuuksina pidetään seurakuntakokemuksen ohella pitkää kokemusta tuomiokapitulin dekaanin työstä. Keskitalon vahvuudet liittyvät nekin seurakuntatyön ja kirkon hallinnon tuntemukseen. Häntä pidetään kirkkopoliittisesti hyvänä yleiskirkollisena ehdokkaana.
Muita Ouluun mainittuja nimiä ovat Oulujoen seurakunnan kirkkoherra Satu Saarinen ja Haapajärven kirkkoherra Kari Tiirola. Filosofian tohtoriksi väitellyttä Saarista arvioidaan monella tavalla päteväksi. Myös lääninrovastin ja asessorin tehtäviä hoitanutta Tiirolaa pidettäisiin kokoavana hahmona.
Oulussa pidetään mahdollisena myös Alavieskan kirkkoherran, Pappisliiton puheenjohtajana toimivan Eija Nivalan, Tuiran seurakunnan kappalainen Päivi Jussilan, Raudaskylän opiston rehtorin Jukka Hautalan ja Kirkon koulutuskeskuksen kouluttajan Juhani Holman ehdokkuutta. Sallan seurakunnan kirkkoherra Antti Kettunen toisi piispanvirkaan pienten seurakuntien näkökulmaa.
Pohjoisen piispanvaaleissa herätysliiketaustalla voi olla väliä. Kiimingin seurakunnan kirkkoherra Pauli Niemelä saattaisi olla vanhoillislestadiolaistaustainen ehdokas.
Helsingin hiippakunta
Helsingin hiippakunnasta saaduissa kommenteissa Kallion seurakunnan kirkkoherran Teemu Laajasalon nimi esiintyy ylitse muiden. Häntä pidetään hyvänä teologina ja modernina city-pappina, joka ei pelkää mediaa ja osaa herätellä relevantteja keskustelunaiheita. Asessorinvaalissa hän sai paljon ääniä ja hänellä on nostetta papiston keskuudessa.
Toisaalta Laajasalon esiintymiset television hupiohjelmissa eivät miellytä kaikkia. Lisäksi hänen esimiestyötään pidetään vielä arvoituksena.
Pohjoiskarjalaisella ekoteologilla Pauliina Kainulaisella on kannatusta Helsingissä, samoin piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulaisella. Kainulaisella uskotaan olevan sanottavaa, mutta pidettäisiinkö häntä tarpeeksi helsinkiläisenä? Komulainen arvioidaan kykeneväksi ilmaisemaan itseään monikulttuurisessa ympäristössä, hän olisi myös kirkkopoliittisesti sopivan riippumaton.
Myös sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan ja jo viime kierroksella mukana olleen Haagan kirkkoherran Marja Heltelän nimet nousevat esille.
Tutkijatohtori, ekoteologi Panu Pihkalan, hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen, Kirkon koulutuskeskuksen johtajan Kari Kopperin ja Kuopion piispan Jari Jolkkosen nimet mainitaan nekin mahdollisina pääkaupungin tulevina piispoina.
Arkkihiippakunta
Arkkipiispan vaalitavan mahdollinen muutos yleisvaltakunnallisempaan suuntaan saattaa johtaa siihen, että Turun arkkihiippakunnan piispa valitaan entistä tiukemmin vain oman hiippakunnan papiston joukosta.
Keskustelu Kallialan seuraajasta ei käy vielä kovin kiihkeänä. Eräs gallupiin mukaan otetuista papeista sanoi, ettei seuraajan ajatteleminen ole vielä tullut mieleen ikävuosista huolimatta: ”Kallehan on vielä pirtsakassa kunnossa.”
Esille nousseissa nimissä on laaja kirjo erilaisia teologisia painotuksia. Kaikkia yhdistää se, että he ovat miehiä.
Soittokierroksella satunnaisesti valituille papeille eri puolilta hiippakuntaa mainittiin seuraavat nimet: kenttäpiispa Pekka Särkiö, Liedon kirkkoherra Risto Leppänen, Helsingin Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo, Turun kristillisen opiston rehtori Tapani Rantala, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Timo Tavast, Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen, sekä Sleyn raamattukoulutussihteeri Erkki Koskenniemi.
Useimmin keskusteluissa Kallialan seuraajaksi mainitaan arkkihiippakunnassa Leppänen ja Rantala.
Leppänen on taustaltaan vanhoillislestadiolainen, mutta liikkeen johdon torjuma naispappeusnäkemyksensä vuoksi. Hän on väitellyt pappien raamattusuhteesta. Hänen vahvuutenaan pidetään seurakuntatyön osaamisen ohella arkkipiispan avustajana syntynyttä kirkollisen hallinnon tuntemusta.
Heränneisiin lukeutuva Rantala on tehnyt pitkän uran opiston rehtorina, mutta häntä arvostetaan myös arkkipiispankansliassa kertyneen kirkollisen hallinnon tuntemuksen sekä vankan kansainvälisen ja ekumeenisen kokemuksen vuoksi.
Yllätysnimi arkkihiippakuntaan voisi olla sen hiippakuntapastori Pauliina Järvinen. Hän on ollut arkkihiippakunnassa mukana uusien teologien ordinaatiokoulutuksessa pari vuosikymmentä.
Parin vuoden päässä olevat piispanvaalit eivät siis vielä herätä suuria intohimoja. Mutta vaalit ovat vain piispan eläkeilmoituksen päässä. Silloin alkaa kuhina.
Yliopistomaailman edustus puuttuu
Eräs huomionarvoinen seikka on, että yliopistomaailmasta on spekulaatioissa mukana vain yksi nimi, Jaana Hallamaa. Monien edellisten vaalien vahva professoritaustainen piispaehdokas oli Miikka Ruokanen.
Mutta missä ovat muut ehdokkaat? Vaikuttaisi siltä, että vanhastaan piispojen kasvualustoina vahvat teologiset tiedekunnat ovat 2000-luvulla kuivuneet. Ovatko akatemia ja kirkko etääntymässä? Teologinen osaaminen on piispalle välttämätöntä, mutta seurakuntatyön meriitit saattavat nyt olla äänestäjille keskeisempiä kuin ennen.
Kuva: Matti Karppinen. Oulun piispansauva.