Venäjän joukkojen sotarikoksista Ukrainassa on jo niin paljon todisteita, että Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson pitäisi perusteltuna puhua rikoksesta ihmisyyttä vastaan.
Amnestyn teknologiayksikkö, aseasiantuntijat ja kriisitiimi ovat dokumentoineet venäläisten tekemiä mahdollisia sotarikoksia ja haastatelleet tapahtumapaikoilla olleita silminnäkijöitä Ukrainassa hyökkäyssodan ensi päivistä lähtien.
Johanssonin mukaan on ensiarvoisen tärkeää dokumentoida rikosepäilyt niiden tapahtumapaikoilla huolellisesti, ammattitaitoisesti ja mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen, jotta rikolliset joskus tulevaisuudessa saataisiin vastuuseen.
– Tällä hetkellä Amnesty saa niin paljon tietoa sotarikosepäilyistä, että kaikkia ei pystytä kunnolla tutkimaan. Onneksi tutkimuksia tekevät useat järjestöt. Viime kädessä sotarikosten selvittäminen on kuitenkin viranomaisten vastuulla, joten on tärkeää, että Ukraina on kutsunut EU:n asiantuntijat paikalle.
Johansson ei usko Venäjän ryhtyvän tutkimaan omien sotilaittensa tai johtajiensa mahdollisia sotarikoksia, koska maan virallisen linjan mukaan mitään sotaa ei edes ole käynnissä. Maa tuskin luovuttaa kansalaisiaan myöskään muualla toteutettaviin oikeudenkäynteihin. Toisaalta sotarikokset eivät vanhene, ja entisen Jugoslavian esimerkki todistaa, että lopulta korkeitakin johtajia voidaan saada vastuuseen.
Amnesty: Itä-Ukrainassa molemmat osapuolet ovat aiemmin syyllistyneet sotarikoksiin
Itä-Ukrainassa sotarikoksia on tapahtunut jo vuodesta 2014 ja niihin ovat Amnestyn ja myös muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan syyllistyneet sekä Venäjän tukemat separatistit että ukrainalaiset puolisotilaalliset joukot.
– Amnesty on raportoinut molempien osapuolten tekemiä sotarikoksia, kuten siviilikohteiden piirityksiä. Siviilejä on otettu panttivangeiksi ja kidutettu. Tapauksiin liittyy myös seksuaalista väkivaltaa, Johansson kertoo.
Nykyisen hyökkäyssodan aikana ukrainalaisten tekemistä sotarikoksista on Johanssonin mukaan tiedossa ainoastaan sellaisia, jotka liittyvät sotavankien kohteluun. Venäläisiä sotavankeja on tuotu julkisuuteen ja vaadittu antamaan medialle lausuntoja, mikä on vastoin Geneven sopimuksia.
– Venäjän joukkojen sotarikoksista todisteita on sen sijaan niin paljon, että ne näyttäisivät olevan järjestelmällinen osa Venäjän sotapolitiikkaa. Kyse ei ole enää yksittäisistä vahingoista tai virheistä, Johansson sanoo.
Järjestelmälliset sotarikokset ovat rikos ihmisyyttä vastaan
Aseellisia konflikteja sääntelee kansainvälinen humanitaarinen oikeus, jota kutsutaan myös sodan oikeussäännöiksi. Ne määrittelevät, mitä konfliktin osapuolilla on oikeus tehdä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ytimessä ovat Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat. Niiden tavoitteena on suojella siviiliväestöä ja minimoida inhimillistä kärsimystä.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavat loukkaukset ovat sotarikoksia. Ne määritellään useissa sotarikostuomioistuimien peruskirjoissa sekä monien maiden kansallisessa lainsäädännössä. Sotarikoksia ovat esimerkiksi siviilihenkilöiden tai sotavankien tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu ja kansainvälisen suojamerkin petollinen käyttö. Sotarikoksista kerätään tietoja esimerkiksi satelliittikuvia, videoita ja asejärjestelmiä tutkimalla, ruumiinavauksilla ja silminnäkijöiden haastatteluilla.
Erityisen vakavia kansainvälisiä rikoksia ovat joukkotuhonta eli kansanmurha sekä rikos ihmisyyttä vastaan. Ne koostuvat sotarikoksiksi katsottavista teoista, mutta ovat suunnitelmallisia ja järjestelmällisiä.
Joukkotuhontaa ovat teot, joiden tarkoituksena on kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittäminen joko kokonaan tai osittain.
Rikos ihmisyyttä vastaan tarkoittaa seuraavia tekoja, kun niistä yksikin tehdään osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä: murha, tuhoaminen, orjuuttaminen, väestön karkottaminen, vangitseminen, kidutus, raiskaus, tahdonvastaiset katoamiset, vaino poliittisen mielipiteen, rodun tai uskonnon perusteella tai muu epäinhimillinen teko.
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toteaa, että sodan oikeussääntöjen luomiseen on painavat syynsä.
– Tausta-ajatuksena on yritys säilyttää jonkinlainen ihmisyys sodassakin. Tämä vähentää välitöntä tuhoa siviileille, mutta voi jotenkin mahdollistaa myös elämän jatkamisen sodan jälkeen. Jos kaikkia rajoja ei ylitetä, vastapuolen ihmisyys on ainakin jollain tasolla mahdollista tunnustaa.
Tämän vuoksi on Mattilan mukaan erityisen huolestuttavaa, että Venäjä näyttää irtisanoutunen yksipuolisesti kaikista sodan oikeussäännöistä.
”Myös Eurooppa on mennyt Venäjä-suhteissaan kaupalliset intressit edellä”
Sotarikosten tutkimiseksi on 1990-luvulta asti ollut meneillään useita prosesseja, jotka liittyvät esimerkiksi entisen Jugoslavian hajoamissotiin ja Ruandan kansamurhaan. Frank Johanssonin mukaan verkko ei kuitenkaan ole riittävän tiheä, ja liian moni sotarikoksiin syyllistynyt ei joudu niistä koskaan vastuuseen.
Kaari Mattila kiinnittää huomiota siihen, että Venäjän johto ei ole joutunut vastuuseen sotarikoksista myöskään aiemmissa käynnistämissään sodissa esimerkiksi Georgiassa ja Tšetšeniassa tai sotarikoksista Syyriassa.
– Painvia kansainvälisiä reaktioita Venäjän vastuuseen saattamiseksi ei ole tullut. Myös Eurooppa on mennyt Venäjä-suhteissaan kaupalliset intressit edellä.
Venäjä itse on muun muassa estänyt YK:n turvallisuusneuvostossa itseään koskevien sotarikosepäilyjen viemisen kansainväliseen rikostuomioistuimeen, josta se myös irtautui 2016.
”Sotilaiden henkilötietojen jakaminen verkossa ei ole vastuullista”
Nettiaikana sotarikolliseksi voi tulla leimatuksi nimellään ja henkilötunnuksellaan, vaikkei olisi koskaan syyllistynyt rikokseen.
Ukrainan puolustusministeriö on julkaissut verkkosivuillaan vajaan kahdentuhannen nimen listan venäläisistä sotilaista, joiden se sanoo olleen Butšassa, jossa on surmattu useita satoja siviilejä. Hakkeriryhmittymä Anonymous on ilmoittanut vuotaneensa noin 120 000:n Ukrainassa taistelevan venäläissotilaan tietoja.
Frank Johansson pitää nimilistojen verkkojulkaisuja vastuuttomina.
– On hyvä, että viranomaisilla on nimilistoja tiedossaan, mutta ihmisten henkilötietojen jakaminen verkossa ei ole vastuullista. Vaikka venäläiset sotilaat ovat syyllistyneet laajasti sotarikoksiin Ukrainassa, kaikki ovat tuskin niihin osallistuneet. Joukossa on hyvin pelokkaita sotilaita, jotka haluavat vain pois. On kohtuutonta sekä heille että heidän omaisilleen, että heidätkin leimataan sotarikollisiksi.
”Ihmisoikeudet eivät ole pehmeää luksusta vaan elintärkeä osa yhteiskuntaa”
Se, että Venäjällä ei ole käytännössä lainkaan kansalaisoikeuksia, on Frank Johanssonin mukaan mahdollistanut sodan Ukrainassa.
Kymmenen viime vuotta Venäjällä on kohdistunut kiihtyvästi laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia kansalaisjärjestöjen edustajiin, riippumattoman median toimittajiin, oppositiopoliitikkoihin ja asianajajiin.
– Jos heitä ei olisi niin kovakouraisesti hiljennetty, Venäjällä ei uskottaisi valheita, jotka ovat pohja sotapolitiikan kannatukselle. Ihmisoikeudet eivät ole mitään pehmeää luksusta, vaan elintärkeä osa yhteiskuntaa, jos haluamme säilyttää rauhan.
Kaari Mattila on samoilla linjoilla.
– Ihmisoikeuksiin ja ihmisoikeusjärjestöihin kohdistuneiden loukkausten tihentyminen Venäjällä ja Valko-Venäjällä olisi pitänyt osata tunnistaa hyökkäystä ennakoivaksi varoitusmerkiksi.
Mattilan mukaan monet suuret ja vaikutusvaltaiset, autoritaariset maat kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Trumpin vallassa ollessa myös Yhdysvallat ovat pyrkineet heikentämään määrätietoisesti kansainvälistä sopimuspohjaista järjestelmää ja vetäneet avoimesti mattoa myös YK:n alta. Lisäksi ihmisoikeuksiin ja muuhun konfliktien ennaltaehkäisyyn liittyvät YK:n elimet ovat huomattavan aliresursoituja.
– Ihmisoikeuksiin satsaaminen, myös taloudellisesti, ehkäisisi inhimillisesti ja taloudellisesti hyvin kalliiksi tulevia konflikteja. Sitä ei voi liikaa painottaa, että ihmisoikeudet ovat politiikan kovaa ydintä. YK on juuri niin vahva kuin sen jäsenvaltion antavat sen olla.
Frank Johansson on keskustellut venäläisten ja sieltä lähteneiden ihmisoikeusaktivistien kanssa ja havainnut alistuneen tunnelman, jota hän ei ihmettele eikä moiti. He ovat yrittäneet kaikkensa, mutta joutuneet toteamaan, että on valittava toiminta vankeustuomioiden ja isojen sakkojen uhalla ammattinsa menettäen tai asetettava etusijalle perhe ja omat lapset.
– Tilanne on aika masentava. Netin ja somen kautta kannattaa kuitenkin pyrkiä levittämään sodasta oikeaa tietoa venäjän kielellä. Sekään ei ole helppoa, koska esimerkiksi Amnestyn venäjänkieliset verkkosivut suljettiin ja niille päästäkseen tarvitsee VPN-yhteyden, joka on käytettävissä Venäjällä vain pienellä, koulutetulla joukolla.
”Enää ei pyritä estämään pahaa, vaan ainoastaan lieventämään sitä”
Frank Johansson on kiinnittänyt huomiota siihen, että 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella sodanvastainen liike oli vielä voimakas. Nyt sotia on ryhdytty pitämään jollain tavoin väistämättöminä, ja humanitaarinen ajattelu on suuntautunut sodan inhimillistämiseen.
– En tiedä, miksi näin on tapahtunut. Enää ei pyritä estämään pahaa, vaan ainoastaan lieventämään sitä. Pysyvästä rauhasta on tavoitteena luovuttu, ja etsitään vain siviilien kanalta vähän inhimillisempää sotaa.
Johansson huomauttaa, että maailmassa on nytkin käynnissä monta sotaa, joista emme juurikaan kuule uutisia. Hän mainitsee esimerkkeinä Etiopian sisällissodan ja Saudi-Arabian käymän sodan Jemenissä.
Ukrainan sota tulee kuitenkin suomalaisia ja eurooppalaisia lähelle ja saa huolestumaan omasta turvallisuudesta.
– Meillä on vielä hyvin muistissa Venäjän kanssa käydyt sodat. Suomalaisten urheus talvisodassa rinnastetaan nyt ukrainalaisten tilanteeseen.
Kaari Mattila toteaa, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä erityisesti epäilyt vakavista sotarikoksista tarkoittavat sodalle pitkiä jälkiä.
Fyysiseen jälleenrakennukseen on helppo saada kansainvälisen yhteisön tukea, mutta tarvetta tulee myös pitkäaikaiselle psykososiaaliselle tuelle, jonka rahoitus voi olla suurempi haaste.
– Me suomalaiset tiedämme, mitä käsittelemättömistä sotatraumoista seuraa monen sukupolven päähän. Ja Ukrainassa väkivallan kohteena ja sitä todistamassa on myös paljon lapsia.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ihmisoikeuksien asiantuntijat: Venäjä näyttää irtisanoutuneen kaikista sodan oikeussäännöistä