Ukrainan tuhoisa sota on vaikea paikka monelle suomalaisellekin. Lähellä meitä on toteutunut hirveä vääryys, joka voi paisua vielä katastrofaalisiin mittasuhteisiin.
Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen on perehtynyt sodankäynnin ja kristinuskon suhteisiin. Hän on myös maanpuolustusaktiivi.
Moni suomalainen kristitty on kertonut esimerkiksi sosiaalisessa mediassa rukoilevansa rauhan puolesta. Huttunen ei pidä tätä sinänsä mitenkään vääränä.
– On ehkä kuitenkin hiukan laiska ratkaisu ankkuroitua pelkkään rauhan kaipaamiseen. Tämä koskee erityisesti kirkon mielipidevaikuttajia. Ymmärrän asian silloin, kun konflikti on kaukana meistä ja emme oikein tiedä, mitä on meneillään. Nyt kuitenkin on täysin selvää, kuka sotaan on syypää.
Oikeutettu sota on teema, jota on teologiassakin käsitelty vuosisatoja. Viime viikolla käynnistyneen sodan Huttunen näkee sellaisena, nimenomaan Ukrainan kannalta.
– Yhtymäkohta talvisotaamme on selkeä. Molemmissa tapauksissa maa, joka ei missään nimessä olisi halunnut sotaa eikä edes kunnolla kyennyt siihen, joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Asiassa ei mielestäni ole mitään epäselvää.
Huttunen haluaakin esittää haasteen: voisimmeko me Suomessa rukoilla Ukrainan armeijan puolesta?
– Jos katsotaan, että tämä on oikeutettu sota, niin silloinhan on aivan selvää, että rukoilemme niiden puolesta, jotka toimivat oikein. Ukrainan armeija torjuu nyt niitä, jotka toimivat väärin.
Mikä tahansa rauha ei ole hyvä
Niko Huttunen ymmärtää hyvin niitä, jotka kammoksuvat sotaan liittyvää kannanottamista.
– Onhan yleisteoreettiselta kannalta niin, että sodankäynti ei ole kristillisten ihanteiden mukaista. Toisaalta me elämme synnin alaisessa maailmassa. Siinä sodan kaltaisia ilmiöitä kuitenkin jatkuvasti on. Jeesus itsekin sanoo, viitaten lopun aikoihin, että vielä silloinkin sotia esiintyy.
Huttusen mukaan meidän on vain elettävä näiden asioiden kanssa. Silloin nousee kysymys siitä, miten niitä torjutaan.
– Neuvotteluista huolimatta sotia kuitenkin aina joskus puhkeaa. Silloin astuu voimaan sellainen, jota kutsun toiseksi parhaaksi etiikaksi. Siinä pyritään mahdollisuuksien mukaan rajoittamaan sodan tuhovoimaa ja vaikutuksia.
Huttunen huomauttaa, että tällaisessa tilanteessa on aivan selvää, että jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, jälkimmäisen on kaikin voimin puolustauduttava. Muussa tapauksessa se alistetaan täydellisesti diktatuuriin.
– Kyseessä on sellainen rauha, jota hyökkääjä sodissa aina tarjoaa. Venäläisetkin toivoivat, että he olisivat vain voineet marssia kolonnassa kaikessa rauhassa Kiovaan.
Sodan kaltaisessa äärimmäisessä tilanteessa puheet nousevat helposti metafyysiselle tasolle. Niko Huttunen torjuu vastapuolen täydellisen demonisoinnin.
– Niin vaikeaa kuin se onkin, tulisi ymmärtää, että nyt taistellaan Venäjän poliittista ja sotilaallista voimaa vastaan. Sotilaat ovat sen välineitä. Kun heitä tuhotaan sodassa, heitä ei tapeta sen takia, että he olisivat jotenkin olemuksellisesti pahoja, vaan koska he ovat Venäjän vallan välikappaleita.
Riittävään etiikkaan pyrittävä sodassakin
Ukrainassa käydään mitä suurimmassa määrin myös mediasotaa, jolla rakennetaan ja voimistetaan hyvän ja pahan mielikuvia.
Etenkin sosiaalinen media on täynnä erilaisia taistelutilanteissa kuvattuja videoita ja eritasoisia väärennöksiäkin. Monessa videossa on kuvattu venäläisiä sotavankeja, joiden kohtelu näyttäisi olevan kansainvälisten lakien mukaista.
Huttusen mukaan länsimaiden myötätunto tulee siitä, että Ukrainan katsotaan taistelevan oikeuden puolesta. Jos ruvetaan tekemään sotarikoksia, myötätunto helposti myös häviää.
– Riittävään etiikkaan pitää pyrkiä sotatilanteessakin, vaikka eihän se aina helppoa ole. Nämä ovat aina sellaisia tilanteita, joissa on vaikea nähdä voimankäytön oikeasuhtaisuus. Kun joutuu kriisiaikana johonkin tilanteeseen, asioita pitää yksinkertaistaa. Ei voi loputtomiin pähkäillä, mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä.
Niko Huttunen on jonkin verran seurannut sodan erilaisia tilanteita kuvaavia videoita.
– Ehkä voimme tuntea jonkinlaista iloa venäläisen sotilaskolonnan tuhosta. Jos he olisivat päässeet kohteeseensa, siitä olisi seurannut täydellinen epäoikeudenmukaisuus. Mitä muuta näiden sotilaiden odotettiin tekevän perillä kuin tuhoavan?
Huttunen kuitenkin kehottaa suomalaisia miettimään, kuinka paljon kannattaa syventyä erilaiseen taistelutilanteissa kuvattuun materiaaliin, joka on osin hyvin järkyttävääkin.
– Sillä voi olla haitallisia vaikutuksia mielenterveyteen. Pitää muistaa sekin, että Suomi ei taistele tässä sodassa. Haluamme rukoilla ukrainalaisten puolesta ja tukea heitä, mutta ei meidän kuitenkaan kannata kiihkoutua.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.