Britannian kirkkojen joukossa on myös pienenpieni luterilainen kirkko, Lutheran Church in Great Britain (LCiGB). Kirkon uudeksi piispaksi valittu suomalaisen teologian tohtori Jaakko Rusama aloittaa tehtävässä lokakuussa 2023. Piispan virkakausi on kuusi vuotta.

Rusama kertoo, että aiemmin LCiGB:n piispat kutsuttiin tehtäväänsä. Nyt järjestettiin ensimmäistä kertaa vaali. Ehdokkaita oli kolme.

– Jokainen meistä sai kirjoittaa laajoja selvityksiä teologisesta ajattelustaan. Lisäksi LCiGB:n kirkolliskokous, kirkkohallitus, koko papisto ja seurakuntien edustajat haastattelivat meitä. Valinnan teki kirkolliskokous, Rusama sanoo.

Rusaman edeltäjä piispana on norjalainen Tor Berger Jørgensen. Häntä ennen piispana oli ruotsalainen Martin Lind.

KEITÄ BRITANNIAN luterilaiset ovat? Varsinkin pohjoismaista, saksalaista ja amerikkalaista taustaa olevia luterilaisia lienee maassa yli satatuhatta. Heitä palvelevat yleensä heidän lähtömaittensa kirkot tai anglikaaninen Englannin kirkko. Mutta luterilaisia on tullut myös muualta Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta.

LCiGB:lla on hieman alle tuhat rekisteröityä jäsentä ja 14 seurakuntaa. Pappeja on alle 20, joista 11 on virassa olevia. Loput ovat eläkeläisiä.

– Vain kaksi virassa olevaa työskentelee täydellä kuukausipalkalla. Useilla on jokin muu työ. Kirkkomme elää maallikkojen vastuunkantamisen varassa, kuten 90 prosenttia maailman kirkoista.

LCiGB:n jäsenistö on hyvin heterogeeninen.

– Kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen puheenjohtaja on amerikkalainen juristi Jeff Trinklein. Muuten jäsenistömme koostuu hyvin erilaisista ihmisistä, jotka puhuvat monia eri kieliä.

Englannin kielen ohella LCiGB viettää jumalanpalveluksia pohjoismaisilla kielillä, kiinaksi, puolaksi ja swahiliksi.

– Monikulttuurisuus ja -kielisyys on leimallista kirkollemme, Rusama sanoo.

Rusaman mukaan pienenpieni kirkko kasvaa.

– Olen saanut olla useita vuosikymmeniä mukana kirkon toiminnassa. Seurakunnissamme on mukana paljon kokonaisia perheitä. LCiGB on minikirkko, joka ei pröystäile suurilla resursseilla. Se saa merkittävää rahoitusta Britannian useimpia luterilaisia ryhmiä yhdistävältä Luterilaiselta neuvostolta. Hallintomme on kevyttä ja seurakuntaelämä vilkasta.

Omia kirkkorakennuksia ei ole. Rusaman mukaan LCiGB jakaa niitä yleensä anglikaanisten ja reformoitujen seurakuntien kanssa.

Britannian kirkollisessa kentässä LCiGB:llä on Rusaman mukaan pienuudestaan huolimatta tärkeä rooli.

– Luterilaiset eivät ole kenellekään uhka, he pystyvät keskustelemaan kaikkien kirkkojen kanssa. Kirkkomme ekumeenista otetta arvostetaan Englannin kirkoissa, Rusama arvioi.

KIRKKOJA ERI puolilla maailmaa repivä avioliittokeskustelu ei ole väistänyt LCiGB-kirkkoakaan. Se pystyi päättämään kirkolliskokouksessaan julkilausumasta, jossa toivotetaan seurakuntiin tervetulleiksi kaikki seksuaalisesta orientaatiosta tai identiteetistä riippumatta. Kirkko kehottaa jäseniään olemaan spekuloimatta yksilöiden seksuaalisuutta ja välttämään juoruilemista aiheesta.

LCiGB:n pappi voi vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevat tai siunata liiton. Hänen ei kuitenkaan ole pakko tehdä niin. Tällöin piispa pyrkii löytämään tilalle toisen papin, joka voi tehtävän hoitaa.

LCIGB KUULUU sekä Luterilaiseen maailmanliittoon että Pohjolan, Baltian ja Brittein saarten luterilaisia ja anglikaaneja yhdistävään Porvoon kirkkoyhteisöön.

– Näissä kirkkomme puhuu samansuuruisella äänellä kuin jokin muukin kirkko. Kuten vähemmistökirkoilla usein, sillä on vahva luterilainen identiteetti, Jaakko Rusama sanoo.

Rusama on syntynyt vuonna 1952. Hänet on vihitty papiksi Lapuan hiippakunnassa vuonna 1974. Hän väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistossa vuonna 1985. Hän toimii ekumeniikan dosenttina Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa ja Åbo Akademissa. Anglikaanisen Englannin kirkon pappisoikeudet hänellä on ollut vuodesta 1996. Suomen Lontoon-instituuttia Rusama johti 1993–1996. Suomessa Rusama on työskennellyt viimeksi Kirkon lähetystyön keskuksessa 2014–2020.