Eero Huovinen Kanavassa: Sotaraamattu oli keskeinen Mauno Koiviston uskonnollisessa murroksessa

Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen on kirjoittanut presidentti Mauno Koiviston sodassa mukanaan pitämästä Raamatusta artikkelin, joka on julkaistu uusimmassa Kanava-lehdessä ja verkkoversiona myös Suomen Kuvalehdessä. Artikkelin lähteenä olevan autenttisen Raamatun Huovinen sai pitkäaikaiseen lainaan rouva Tellervo Koivistolta.

Koiviston Raamattu on painettu vuonna 1940. Kyseessä on siis 1930-luvun käännös.

Huovinen toteaa, että Koiviston sotaraamatulla oli keskeinen asema tämän uskonnollisessa murroksessa heinä-elokuussa 1944. Raamattumerkintöihin Huovinen viittasi myös Mauno Koiviston uskonnollista vakaumusta käsitelleessä luvussa, jonka hän kirjoitti Otavan keväällä julkaisemaan kirjaan Merkillinen Mauno.

Huovinen kiinnittää Kanavan ja Suomen Kuvalehden julkaisemassa tekstissä paljon huomiota Koiviston Raamattuunsa tekemiin merkintöihin. Niitä on tehty lyijy-, kuulakärki- ja värikynillä. Huovisen veikkaa lyijykynämerkintöjä vanhimmiksi ja sodan aikana tehdyiksi.

Vanhaan testamenttiin Koivisto on Huovisen mukaan tehnyt merkintöjä eritoten Saarnaajan, Sananlaskujen ja Jesajan kirjoihin.

Psalmeista Huovinen on löytänyt Koiviston tekemiä merkintöjä varsinkin kohdista, jotka kuvaavat Jumalan edessä koettuja itsetutkistelun hetkiä. Näiden alleviivauksien Huovinen arvioi olevan peräisin pääasiassa kesältä 1944, jolloin 20-vuotias mies kamppaili uskonnollisen vakaumuksensa kanssa.

Uskonnollisesti herkkien kohtien lisäksi Koivistoa kiinnostivat merkintöjen perusteella yleiset elämänviisaudet.

Paavali kiinnosti Jeesusta enemmän

Huovisesta on kiinnostavaa, että Koivisto tarkastelee Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan etiikkaa niin sanotusta kultaisesta säännöstä (Matt. 7:12) käsin: ”Sentähden kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille; sillä tässä on laki ja profeetat.” Tämän raamatunkohdan viereen Koivisto on vetänyt peräti neljä rinnakkaista viivaa.

”Vuorisaarnaa lukuun ottamatta Koivisto ei ole tehnyt evankeliumeihin yhtään merkintää. Jeesusta enemmän häntä kiinnostaa Paavalin teologia”, Huovinen kirjoittaa.

Merkintöjä on monissa Paavalin kirjeissä, mutta erityisesti Roomalaiskirjeessä.

Vaikka Koivisto on tehnyt runsaasti merkintöjä moraalisesti velvoittaviin kohtiin, hän on viivannut Huovisen mukaan usein myös uskonnollisesti keskeisiä kohtia.

Huovinen kirjoittaa, että luterilaiseen tapaan Koivisto miettii hyvien tekojen ja Jumalan armon suhdetta. Etiikan ja armon välinen suhde ei ole hänelle vain teoreettinen kysymys, vaan omaa sisintä koskevan kamppailun aihe.

Kuva: Matti Karppinen

Lue myös:

Uutuuskirja: Mauno Koivisto valotti hengellistä elämäänsä kirjeissä, joita hän lähetti isälleen rintamalta

Piispa Huovinen siunauspuheessa: ”Satavuotiaan ja itsenäisen Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä”

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliMikä veneistä olet? Mikä puu kutsuu luokseen? – Pyhiinvaeltajat kulkivat läpi urbaanin Tampereen
Seuraava artikkeliHeinäkuussa Suomen ortodoksinen kirkko saa toisen kansallisen pyhän – ensimmäinen kanonisoitiin kuun vaihteessa

Ei näytettäviä viestejä