Muista sulkea välillä uutislähetykset ja puuhastele arkisia asioita. Ulkoile, jos suinkin pystyt ja kuuntele vaikka mielimusiikkiasi, kehottaa pitkän linjan sielunhoitaja ja Turun kaupunginsairaalan sairaalapappi Hanna Hella-Aro.
Hän avasi itse torstaina radion aamulla kello kuuden jälkeen ja ihmetteli, kun klassinen musiikki katkesi. Sotauutiset Ukrainasta alkoivat.
– Arkkipiispan aamuhartauden jälkeen suljin radion ja keskityin omaan elämääni. Tuntui todella hyvältä lähteä töihin. Arjen jatkaminen on tällaisessa tilanteessa tärkeää.
Moni on Suomessakin ahdistunut lähialueella puhjenneesta sodasta. Henkinen kestävyys on jo tätä ennen ollut pitkään koetteilla koronapandemian vuoksi.
– Meidän on hyvä rauhoittaa sisimpäämme sillä tiedolla, että olemme tässä kuviossa hyvin pieniä pelinappuloita. Emme voi juurikaan vaikuttaa asioihin, vaikka miettisimme niitä päämme puhki. Sen sijaan voimme tehdä lähirauhantyötä eli soittaa yksinäisille ja antaa turvaa lapsille ja vanhuksille, olla korvat ja sydän auki lähellä oleville, Hella-Aro sanoo.
Psykoterapeutti Maaret Kallio on Instagram-päivityksessään samoilla linjoilla. Hän sanoo, että on tärkeää tunnustaa tosiasiat ja sallia itselleen kaikki reaktiot ja tunteet. Jos huomaa kehossaan tihentyneen hengityksen ja valppauden tai mielessään tarpeen vahtia jatkuvasti tilannetta, kannattaa hakea myös vastapainoa kehollisesti eli tehdä tietoisesti asioita, jotka rauhoittavat. Mieltä ja tekemistä kannattaa ohjata arkisten ja konkreettisten asioiden pariin.
Hyvä uni auttaa pitämään mielen suojakeinot kunnossa, Kallio painottaa. Uutisten seurantaa on hyvä rajata erityisesti iltaisin. Toivoa on tärkeää pitää yllä. Kannattaa miettiä tietoisesti, mikä kaikki on hyvin. On hyvä jakaa ajatuksia muiden kanssa ja puhua myös muusta kuin kriisistä. Rauhallinen mieli pitää yllä toimintakykyä.
”Kirkko on ollut aina turvapaikka”
Vanhusten hoitolaitoksissa tv ja radio ovat usein päällä pitkin päivää. Hoitajien olisi Hanna Hella-Aron mukaan hyvä varmistaa, että kuormittavat uutiset eivät vyöry asukkaiden korviin jatkuvasti. Vanhuksen on voitava itse valita, miten paljon hän haluaa uutisia kuunnella.
Piispa Teemu Laajasalo nosti esiin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, kuinka Ukrainan sotauutiset palauttavat ahdistuksen sodan kokeneiden mieliin. Hän kertoo, että useampi huolestunut ikäihminen on kysynyt häneltä, kuinka päästä sukulaisten luo turvaan pois Helsingistä tai kuinka löytää väestönsuoja.
Toisaalta Hella-Aro kertoo tavanneensa saattohoidossa yli 80-vuotiaan potilaan, joka halusi tuoreet sotauutiset kuultuaan muistella omia sotalapsikokemuksiaan Ruotsissa. Hänelle sotalapseus oli ollut hyvä kokemus ja yhteydet Ruotsiin ovat säilyneet läpi elämän.
Hella-Aron mukaan meidän on hyvä miettiä, mistä sukupolvet ennen meitä ovat saaneet voimaa kriisitilanteissa.
– Tätä perspektiiviä voivat tarjota aika säröisetkin raamatunkohdat kuten Jobin kirja ja tietenkin lähihistorian ihmisten kokemukset. Kirkko on ollut aina turvapaikka. Olin teini Lapualla, kun patruunatehdas räjähti. Hiljaisella viikolla kirkko täyttyi joka ilta ihmisistä.
Iltarukous, keskustelut ja eväsretki takapihalle tuovat turvaa lapselle
Pienten lasten perheissä on erityisen tärkeää rajoittaa sotauutisten katsomista ja kriisistä keskustelua.
– Olen syntynyt vuonna 1960, ja isäni oli sotaveteraani. Vanhempani järkyttyivät maailmanpolitiikan kriiseistä ja radiouutisia kuunneltiin niissä tilanteissa solkenaan. Isä hermostui ja hänen pelkonsa tarttui lapseen, Hella-Aro kertoo.
Myös Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo, että kriisitilanteissa lapsia on syytä suojata uutisilta. Lapsi haluaa kuulla, että asiat ovat hallinnassa ja päättyvät hyvin.
”Kun puhut lapsen kanssa sodasta, anna lapsen ensin itse kertoa oma mielikuvansa. Kuuntele lasta tarkasti ja varmista, ymmärrätkö hänen ajatuksensa. Vahvista turvaa tuovia ajatuksia ja korjaa mahdolliset pelottavat ja virheelliset mielikuvat”, Ahtiainen kirjoittaa Lasten ja nuorten keskuksen blogissa.
Lapsen kysymyksiin tilanteesta voi vastata, mutta aikuisten tulee Ahtiaisen mukaan olla nostamatta esiin omia huolia ja pelottavia mielikuvia, joista lapsi ei ole tietoinen. Niistä kannattaa puhua toisten aikuisten kanssa.
Ahtiainenkin painottaa kivaa, arkista yhdessä tekemistä. Retki takapihalle, lumileikit ja kuumat mehut ovat nyt lasten kanssa ykkösjuttu.
”Myös rukous on rauhan rakentamista. Rukous on sisäistä puhetta, jossa olemme yhteydessä itseemme, toisiin ja korkeampaan. Rukoilu on arvokas taito. Iltarukouksen lausuminen lapsen kanssa on erityisen merkityksellistä, jos turvallisuudentunne on uhattuna.”
Hengitä syvään, soita ystävälle
Kun Hanna Hella-Aro kohtaa ahdistuneen ihmisen, hän pyytää tätä hengittämään syvään sisään ja ulos, ottaa kiinni kädestä tai hartiasta ja vakuuttaa, että ei ole hätää. Samalla tavoin jokainen voi rauhoittaa läheistään tai ystäväänsä.
Yksin ollessa ahdistuksen hallinta saattaa olla vaikeampaa, vaikka hengitykseen keskittyminen voi silloinkin auttaa.
– Kannustan soittamaan ystävälle, tuttavalle tai vaikka auttavaan puhelimeen.
Yhtenä erityisen haavoittuvana ryhmänä Hella-Aro haluaa nostaa esiin vielä mielenterveyskuntoutujat, joiden mieli on altis järkkymään pienemmistäkin peloista. Lähipiirin kannattaa nyt pitää heihin erityisen aktiivisesti yhteyttä ja kuunnella heitä.
Jokaisen kannattaa nyt Hella-Aron mukaan etsiä asioita, joista juuri he saavat rauhaa. Joku löytää sen kirkosta, toinen metsästä.
– Itse ajattelen, että tänä päivänä minun tehtäväni on vain yhden Hannan kokoinen. Viikonloppuna pääsen retriittiin. Siellä voi hetken kokea, että kaukana kavala maailma.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Arjen jatkaminen on tärkeää, muistuttaa sairaalapappi – ”Lähirauhantyötä on soittaa yksinäiselle ja antaa turvaa lapsille ja vanhuksille”