Marraskuun lopun kaamoksen valopilkku on keskustelu sananvapaudesta. Sitä tarvitaan aina, varsinkin silloin, jos sitä käytetään vääriin tai se on uhattuna. Onko tapaus Sipilässä kyse kummastakaan?
Pääministeri Juha Sipilän mielenilmaus Yleä ja Ylen toimittajaa kohtaan 25.11. on selvä: kansalainen Sipilä saa viestitellä ja ilmaista närkästyksensä, mutta pääministeri Sipilä ei ole tavallinen kansalainen vaan instituutio. Hänen tunnereaktionsa ovat uutinen.
Pääministeriä ja hänen tekemisiään saa arvioida ja kritisoida. Se on median tehtävä, vallan vahtikoiran rooli. Ylen ongelma kansanedustajien suhteen on tietysti siinä, että kun koira haukkuu isäntää, niin isäntä voi hermostua. Näin tapahtuu harvoin – tai ainakaan se ei lainehdi julkisuuteen asti – mutta nyt kuppi kaatui.
Ylen toimittajan saamissa viesteissä Sipilä sanoo: ”Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan. Tasoissa ollaan.”
Oliko kansalainen Juha Sipilän hermostuminen samalla pääministeri Sipilän jyrähdys? Kyllä oli. Ja siinä mielessä syntynyt sananvapauskohu on aiheellinen. Käsitys suomalaisesta sananvapaudesta (ja meidän vankkumaton uskomme siihen) on pyhä. Sitä pitää varjella, vaikka liioitellenkin.
Toisaalta eri medioiden toimituksissa on varmasti saatu päättäjiltä kuulla pahempaakin ärhentelyä, sensuurihaluista puhumattakaan, mutta niistä ei ole tapana hätkähtää tai huudella pitkin maakuntia. Se kuuluu toimenkuvaan. Yle on verovaroin tuotettuna mediana erilaisessa riippuvuussuhteessa poliitikkoihin, vaikka sen journalistinen itsenäisyys onkin vankkumaton.
Samaan hengenvetoon on pakko olla mediaitsekriittinen. Onko kohu saanut hieman liian suuret mittasuhteet? Vatvooko media asiaa omassa kuplassaan?
***
Oliko sanavapaus siis uhattuna? Oliko pääministeri Sipilä vallanhimoinen konna vai malttinsa menettänyt jokamies? Onko Sipilällä ollut aikaisemmin vaikeuksia hoitaa mediasuhteitaan? Miksi neuvonantajat ja media-apurit eivät valmenna pääministeriä paremmin?
Viimeistään nyt on selvää, että Keskustan vaalivoittoon luotsannut tavallisen ja rehdin oloinen pohjoisen insinöörismies on pudonnut kuolevaisten poliitikkojen joukkoon. Viimeinenkin messiaanisuus on karissut.
Vastaisuuden varalle Sipilälle ja muille poliitikoille ilmaiseksi käyttöön seuraavat mediahallinnan ohjeet:
1. Älä koskaan kuvittele saavasi mediassa viimeistä sanaa.
2. Tunteella on hyvä antaa asialle oma sävynsä, muttei koskaan värittää koko asiaa.
3. Kun media lähestyy sinua, se johtuu ennen kaikkea roolistasi tai asemastasi.
4. Mediasuhde on kuin ihmissuhde – siinä on kaksi osapuolta.
5. Turvaudu sosiaalisessa mediassa viestittelyyn ilta-aikaan vain äärimmäisessä hädässä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös: