Kirkon pitäisi pyrkiä välittämään ja tulkitsemaan kirkon opetusta ja hengellisiä rikkauksia kaikille, ei vain kirkon jäsenille, sanoo Helsingin piispa, metropoliitta Ambrosius Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla julkaistussa syntymäpäivähaastattelussa. Ambrosius täyttää 70 vuotta ensi maanantaina, 10. elokuuta.
Ambrosius kertoo kaipaavansa eri kirkoilta rohkeutta tarttua nykyistä aktiivisemmin globalisaation mukanaan tuomiin ongelmiin.
– Varsinkin ortodoksisen kirkon opetuksessa on panostettu liian yksipuolisesti sielun pelastukseen. Rauhaa, jakamista, tasa-arvoa, solidaarisuutta ja ympäristön tilaa koskevat kysymykset on jätetty kakkossijalle tai niiden edessä on seisty tumput suorina, hän sanoo.
Ambrosius kritisoi haastattelussa myös ensi vuodeksi suunnitellun yleisortodoksisen kirkolliskokouksen Pyhän ja Suuren Synodin valmistelutyötä. Hänen mukaansa kokouksessa käsitellään sellaisia hallintoon liittyviä teemoja, joista olisi pitänyt keskustella jo kauan sitten.
– Nyt kirkon pitäisi etsiä vastauksia nykyajan henkisiin ja hengellisiin kipukysymyksiin ja tarjota konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kirkon opetusta voi elää todeksi juuri nyt.
Piispa huomauttaa, että Suomen ortodoksinen kirkko on monella tapaa edelläkävijä nykyajan kohtaamisessa, mutta täälläkin riittää työtä. Hän toivoo, että esimerkiksi kirkkoarkkitehtuurissa siirryttäisiin modernimpaan tyyliin.
– Uusiin kirkkoihin ei ole enää tarpeen rakentaa katseilta suljettuja alttarihuoneita – emmehän me enää toimita liturgiaakaan suljetuin ovin, vaikka sellainen oli vielä 1970-luvulla tapana.
Haastattelussa Ambrosiusta luonnehditaan ”hyvin laajasti verkostoituneeksi ja yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun aktiivisesti osallistuvaksi piispaksi”.
Viime keväänä Ambrosius joutui laajan mediahuomion kohteeksi kutsuttaan Helsingin evankelisluterilaisen hiippakunnan piispan Irja Askolan alttariin. Myöhemmin Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti lausui Ambrosiuksen rikkoneen kanonista perinnettä.
Ambrosius kertoo haastattelussa, että toimittuaan pitkään julkisessa virassa hän on ehtinyt tottua myös negatiiviseen palautteeseen.
– Kirkon työssä on se hyvä puoli, että työn ytimessä ovat jumalanpalvelukset, joita toimittaessa on aina myös itse saavana osapuolena. Pitää myös pystyä prosessoimaan tilanteita ja säilyttämään mielenrauha. Kun on 27 vuotta saanut harjoitella, niin on ehtinyt jo jotain siitä oppiakin.
Kuva: Matti Karppinen