Arkiretriitissä kuunnellaan muiden ajatuksia, mutta ei kommentoida niitä

Raamatun tekstejä ei arkiretriitissä analysoida järjellä tai tietopohjaisesti, vaan ne otetaan vastaan sydämessä. Kuva: Emilia Karhu

Suonenjoen seurakunnassa on kokoonnuttu ennen pääsiäistä paastonajan arkiretriittiin jo noin 10 vuoden ajan. Tänä vuonna mukana on 12 ihmistä.

Retriitin ohjaajana toimii seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Ismo Haapanen. Puolentoista kuukauden retriitti koostuu kotona tapahtuvasta raamattumietiskelystä ja keskiviikkoiltojen tapaamisista seurakuntakodin takkahuoneessa. Tärkeää on pääsiäisen suureen juhlaan valmistautuminen.

Ensimmäisessä tapaamisessa Haapanen jakaa osallistujille kaikki jakson Raamatun tekstit. Jokaiselle viikolle on kaksi lyhyttä tekstiä, joihin eläytymiseen käytetään kotona noin puoli tuntia kumpaankin.

– Seuraamme ignatiaanista perinnettä. Tekstejä ei analysoida järjellä tai tietopohjaisesti, vaan ne otetaan vastaan sydämessä. Tekstin äärellä kysellään ja kuunnellaan, mitä Jumala haluaa juuri nyt minulle puhua, Haapanen kertoo.

Kotona ihminen rauhoittuu, hengittää syvään, valitsee sopivan rukouspaikan ja asettuu rakastavan Jumalan kasvojen eteen. Sitten hän lukee Raamatun tekstin useaan kertaan.

Mikäli tekstissä on tarina, ihminen astuu siihen sisälle mielikuvien avulla. Hän keskustelee tarinan henkilöiden ja erityisesti Jeesuksen kanssa. Jos taas kyseessä on vaikkapa psalmiteksti, ihminen kuulostelee sen äärellä, mikä sana tai sanonta vetää häntä erityisesti puoleensa. Hän maistelee tuota kohtaa, ja jos se tuo rauhaa, hän jää siihen lepäämään. Raamattumeditaatio päätetään Isä meidän -rukoukseen.

Tämän jälkeen siirrytään toiseen huoneeseen ja pohditaan, mitä rukoushetkessä tapahtui. Ajatuksia ja oivalluksia voi kirjata ylös ranskalaisin viivoin.

Keskiviikon tapaamisessa jokainen saa kertoa luottamuksellisesti tekstien äärellä nousseista ajatuksistaan, eivätkä muut kommentoi niitä. Mieleen voi nousta hyvinkin henkilökohtaisia muistoja.

– Keskustelemme ennen kaikkea Jumalan kanssa. Kuuntelemalla toisiamme kunnioitamme jokaisen kokemusta. Eri ikäisten ja eri hengellisissä perinteissä kasvaneiden välille ei synny kiistoja, ja kaikkien kokemus on yhtä arvokas. Jumala puhuu eri ihmisille eri tavoin ja ymmärrämme, kuinka rikkaalla tavalla tätä uskoa voi kokea.

Jokaisen puheenvuoron jälkeen rukoillaan hiljaa ajatuksiaan jakaneen ihmisen puolesta. Se on koettu hoitavaksi.

– Seurakunnissa on suuria haasteita saada seurakuntalaiset täysivaltaisiksi toimijoiksi. Arkiretriitissä näin tapahtuu. Seurakuntalaiset vahvistavat toinen toistaan Jumalan työtovereina, Haapanen sanoo.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliKolumni: Jos kaikki saisivat äänestää, kirkolliskokouksen vaali politisoituisi
Seuraava artikkeliNoin puolet maallikko­edustajista mahdollistaisi vihkimisen myös samaa sukupuolta oleville pareille

Ei näytettäviä viestejä